Teksti Antti Moilanen.

Johdanto

Opetuksen ja kasvatuksen päämääriä tutkitaan mannermaisessa kasvatustieteessä sivistysteoriaksi kutsutussa kasvatustieteen osa-alueessa. Viimeaikaisessa sivistysteoreettisessa tutkimuksessa on korostettu globaaleiden ongelmien merkitystä sivistykselle. Sivistyksen on nähty olevan mahdotonta ilman pyrkimystä globaaleiden ongelmien ratkaisemiseen. Tästä lähtökohdasta esimerkkinä voidaan ottaa kaksi saksalaista sivistysteoreetikkoa: Wolfgang Klafki ja Helmut Peukert. Klafki ymmärtää sivistyksen ihmisen valmiudeksi ja kyvyksi osallistua ajanjaksollemme tyypillisten avainongelmien ratkaisemiseen itsemääräytyneellä ja solidaarisella tavalla. Peukertille taas sivistys merkitsee reflektiivistä arviointikykyä, joka vastustaa ihmisten ulossulkemista ja tuhoamista sekä pyrkii muuttamaan destruktiivisia yhteiskunnallisia mekanismeja ja edistämään siten yhteiskuntajärjestystä, joka antaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet elämään. Näitä teoreetikkoja yhdistää ajatus siitä, että sivistys merkitsee ihmisen kykyä ja valmiutta osallistua itsenäisesti globaaleiden yhteiskunnallisten kriisien ratkaisemiseen. Siksi kouluopetuksen tavoitteissa ja sisällöissä tulisi huomioida globaalit ongelmat.

Suomalaisen peruskoulun opetus- ja kasvatustoiminnan tavoitteet, sisällöt ja keinot määritetään valtakunnallisesti asiakirjassa, jota kutsutaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuvataan, mitä tavoitteita kouluopetuksella tulisi olla. Niissä myös määritetään, millaisten oppisisältöjen ja toimintatapojen avulla nämä tavoitteet voidaan saavuttaa. Tähän mennessä suomalaisella peruskoululla on ollut viidet opetussuunnitelman perusteet. Ne ovat ilmestyneet vuosina 1970, 1985, 1994, 2004 ja 2014.

Kaikki suomalaiset perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet täyttävät saksalaisten sivistysteorioiden vaatimuksen siitä, että kouluopetuksessa tulisi huomioida globaalit yhteiskunnalliset ongelmat. Eri vuosien opetussuunnitelmien perusteita yhdistää lähtökohta siitä, että kouluopetuksen tulee edistää globaalissa mittakaavassa ympäristöongelmien ratkaisemista sekä sotien, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja kulttuurien välisten jännitteiden poistamista. Vaikka suomalaisen peruskoulun pyrkimystä globaaleiden ongelmien ratkaisemiseen voidaan pitää perusteltuna, on aivan eri asia, miten tämä tavoite toteutuu käytännössä. Koulua koskevasta tutkimuksesta nimittäin tiedetään, etteivät opetussuunnitelmien ideat saavuta läheskään aina käytännön koulumaailmaa. Yleisellä tasolla koulun pedagoginen toiminta on ollut lähes muuttumatonta noin sadan vuoden ajan. Globaaleihin ongelmiin liittyen taas on esimerkiksi havaittu, etteivät suomalaiset peruskoulut ole laatineet globaalikasvatuksen ohjelmia opetushallituksen suositusten mukaisesti.

Tarkastelen tässä kirjoituksessa, miten suomalainen peruskoulu onnistuu oppilaiden kasvattamisessa valmiuteen ja kykyyn osallistua globaaleiden ongelmien ratkaisemiseen. Ensiksi kuvaan, miten tätä tehtävää määritetään vuoden 1970 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Toiseksi teen katsauksen tutkimustietoon siitä, kuinka suomalainen koulu onnistuu globaalikasvatuksessa käytännössä. Kolmanneksi esitän johtopäätöksiä siitä, kuinka kouluopetusta tulisi kehittää.

Kestävä tulevaisuus vuoden 1970 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa

Suomessa siirryttiin peruskouluun asteittaisesti vuosien 1972 ja 1978 välisenä aikana. Ensimmäinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet laadittiin komiteamietintönä ja se ilmestyi vuonna 1970. Peruskoulun ensimmäinen opetussuunnitelma on vahvasti yhteiskunnallinen ja siinä korostetaan monia kasvatustavoitteita, jotka ovat tuttuja mannermaisen kasvatustieteen sivistysteorioista. Asiakirjan mukaan oppilaita tulisi kasvattaa esimerkiksi itsenäiseen ajatteluun ja moraaliseen päätöksentekoon sekä kykyyn osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja yhteiskunnallisten ristiriitojen ratkaisemiseen.

Vuoden 1970 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa koulun tehtävänä on modernin pedagogiikan lähtökohtien mukaisesti luoda edellytyksiä nykyistä paremmalle maailmalle, eikä niinkään kasvattaa lapsia maailmaan sellaisena kuin se juuri nyt sattuu olemaan. Oppilaita ei siis ohjata pelkästään pärjäämään elämässä, vaan osallistumaan demokraattisen ja inhimillisen tulevaisuuden rakentamiseen.

”Ajallemme on ollut ominaista teollistuminen ja elintason nousu, mutta samanaikaisesti on kasvanut vaara, että ihmiskunta tuhoaa tai saastuttaa maapallonsa. Vastuu perheestä ja lähimmäisistä on nykyisin laajentunut koko maailmaa koskevaksi. Teknillistyvässä maailmassa ihmiskunnan on muututtava demokraattisemmaksi ja inhimillisemmäksi. On pyrittävä kehittämään oppilaiden persoonallisuutta siten, että yhteiskunta kulkisi tähän suuntaan.”

Jotta koulu voi edistää demokraattista ja inhimillistä tulevaisuutta, tulee vuoden 1970 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilaita kasvattaa kykeneväiseksi osallistumaan globaaleiden ongelmien ratkaisemiseen. Opetussuunnitelman perusteissa merkittävimpinä globaaleina ongelmina pidetään elämän edellytysten vaarantumista sekä epätasaisesti jakautuneita elämän mahdollisuuksia. Asiakirjassa korostetaan myös aseellisten konfliktien sovittelua sekä kulttuurien välisen arvostuksen, hyväksymisen ja kunnioittamisen rakentamista. Kouluopetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden kykyä ratkaista näitä ongelmia tieteellistä tietoa käyttäen siten, että ratkaisut edistävät ihmisoikeuksien toteutumista. Kun oppilaat kehittyvät kykeneväiseksi osallistumaan globaaleiden ongelmien ratkaisemiseen eettisesti perustellulla tavalla, on heidän mahdollista rakentaa maailmasta nykyistä humaanimpaa.

Koulun tehtävä ihmiskunnalle yhteisen humaanin tulevaisuuden edistämisestä ei muutu keskeisiltä lähtökohdiltaan vuoden 1970 jälkeisissä perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa. Muutokset koskevat lähinnä sitä, millä tavalla tästä tehtävästä puhutaan. Merkittävimpänä muutoksena voidaan pitää sitä, että vuodesta 1994 lähtien opetussuunnitelmissa puhutaan globaaleiden ongelmien ratkaisemisen sijasta kestävän kehityksen edistämisestä. Vaikka globaaleiden ongelmien ratkaiseminen ja kestävä kehitys kuulostavat toisiltaan poikkeavilta asioita, merkitsevät ne kuitenkin pitkälti samaa asiaa, kuten tulen seuraavaksi osoittamaan.

Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kestävä kehitys on koko opetussuunnitelman läpäisevä keskeinen periaate. Kestävä kehitys huomioidaan niin kouluopetuksen tavoitteissa, sisällöissä kuin koulun toimintakulttuurissa. Opetuksen tavoitteiden osalta opetussuunnitelman ajatuksena on, että oppilaita tulee kasvattaa toimimaan itse kestävän kehityksen periaatteiden mukaan, mutta myös osallistumaan yhteiskunnan rakentamiseen nykyistä kestävämmäksi.

”Perusopetuksessa tunnistetaan kestävän kehityksen … välttämättömyys, toimitaan sen mukaisesti ja ohjataan oppilaita kestävän elämäntavan omaksumiseen. … Perusopetuksessa pohditaan kulutus- ja tuotantotavoissa ilmeneviä ristiriitoja suhteessa kestävään tulevaisuuteen sekä etsitään ja toteutetaan yhteistoimin ja pitkäjänteisesti elämäntapaamme korjaavia ratkaisuja. Oppilaita ohjataan tuntemaan myös kehitykseen vaikuttavia yhteiskunnallisia rakenteita ja ratkaisuja ja vaikuttamaan niihin.”

Oppilaiden tulee siis oppia ymmärtämään, mitä kestävä kehitys on ja millaiset rakenteet ja toimintatavat tekevät yhteiskunnasta kestämättömän. Heitä ohjataan myös sitoutumaan kestävään elämäntapaan ja edistämään yhteiskunnan kestävyyttä osallistumalla sen rakentamiseen aktiivisina kansalaisina. Tätä kautta kouluopetus luo edellytyksiä sille, että globaalin maailman on mahdollista muuttua vähitellen kestävämmäksi.

Mitä sitten kestävä kehitys tarkoittaa vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa? Asiakirjassa kestävä kehitys nähdään ekologisena, taloudellisena, sosiaalisen ja kulttuurisena kestävyytenä. Tämä määrittelytapa nojaa YK:n ymmärrykseen kestävästä kehityksestä. YK:n määritelmän mukaan ekologisen kestävän kehityksen päämääränä on turvata maapallon säilyminen elinkelpoisena vielä tulevaisuudenkin sukupolville. Lähtökohtana on sopeuttaa ihmisen toiminta maapallon luonnonvaroihin ja luonnon kestokykyyn. Tärkeää on maapallon biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden turvaaminen. Kulttuurisen kestävän kehityksen tavoitteena on vahvistaa kulttuuri-identiteettiä sekä lisätä erilaisten kulttuurien tuntemusta ja arvostusta. Kulttuurisesti kestävä kehitys edistää ihmisten ja alueiden hyvinvointia sekä mahdollistaa eri kulttuurien säilymisen ja kehittymisen. Sosiaalisen kestävän kehityksen tavoitteena on taata edellytykset ihmisten hyvinvoinnille sekä nykypäivänä että tulevaisuudessa. Pyrkimyksenä on poistaa ihmisten välistä eriarvoisuutta ja varmistaa jokaiselle riittävä toimeentulo, asianmukainen terveydenhuolto, mahdollisuus koulutukseen sekä turvata perusoikeuksien toteutuminen. Taloudelliseen kestävään kehitykseen kuuluu sekä ekologinen että sosiaalinen vastuullisuus. Talous tulisi rakentaa mahdollisimman ekotehokkaalle luonnonvarojen kulutukselle ja hyvinvoinnin tulisi jakautua tasaisesti.

Yllä mainitun kestävän kehityksen määritelmän mukaan kestävä kehitys merkitsee sotien ja epätasa-arvon poistamista sekä ympäristöongelmien ja kulttuurien välisten jännitteiden ratkaisemista. Siten vuoden 2004 perusopetuksen tavoite kestävän kehityksen edistämisestä merkitsee likipitäen samaa asiaa kuin vuoden 1970 opetussuunnitelman perusteiden päämäärä inhimillisestä ja demokraattisesta maailmasta. Siinä missä vuoden 1970 opetussuunnitelman perusteiden mukaan kouluopetuksen tulee kehittää oppilaiden kykyä osallistua globaaleiden ongelmien ratkaisemiseen eettisesti perustellulla tavalla tieteellistä tietoa käyttäen, tulee vuoden 2014 asiakirjan mukaan opetuksen luoda edellytyksiä sille, että oppilaat voivat edistää kestävää kehitystä rakentamalla yhteiskuntaa sellaiseksi, että merkittävät globaalit ongelmat ratkeavat. Siten suomalaisilla opettajilla, oppilailla ja kasvatustieteilijöillä on ollut yli 45 vuotta aikaa kehittää opetusta, joka tähtää humaanimpaan ja kestävämpään maailmaan.

Tutkimustieto kouluopetuksen onnistumisesta

Suomalaisen peruskoulun yhteiskunnallisen- ja globaalikasvatuksen onnistumisesta on tehty useita tutkimuksia. Tutkimuksissa on selvitetty, onko peruskoulun opetus sellaista, että se kehittää tosiasiallisesti oppilaiden kykyä osallistua yhteiskunnassa kestävän ja humaanin tulevaisuuden edistämiseen.

Tom Gullberg tutki, kehittääkö perusopetus oppilaiden ymmärrystä yhteiskunnasta ja kykyä osallistua aktiivisina kansalaisina yhteiskunnan kehittämiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan oppilailla on hyvä yhteiskuntatietous, mutta he eivät hallitse yhteiskunnallisia avainkäsitteitä. Kouluopetus ei onnistu vahvistamaan oppilaiden kiinnostusta aktiiviseen toimintaan kouluyhteisössä tai sen ulkopuolisessa yhteiskunnassa. Oppilaita ei rohkaista koulussa yhteiskunnalliseen toimintaan, koulussa ei käy yhteiskunnallisia toimijoita vieraina, eikä oppilailla ole juuri mahdollisuuksia ilmaista omia mielipiteitään tai vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Koulun demokratiakasvatus siis epäonnistuu tärkeimmiltä tavoitteiltaan.

Anna Uitto teki selvitystä siitä, oppivatko oppilaat ymmärtämään ekologisesti kestävän kehityksen periaatteita ja omaksuvatko he niitä itse. Tutkimuksen mukaan tiedollinen opetus on melko onnistunutta. Arvojen ja asenteiden osalta opetus oli osittain onnistunutta. Oppilaissa ilmeni selvästi positiiviseen luontosuhteeseen liittyvää ympäristöherkkyyttä. Oppilaat eivät kuitenkaan itse juuri sitoutuneet kestävään elämäntapaan. Esimerkiksi mukavuuksista luopuminen, kasvisruoan suosiminen tai muiden ihmisten kannustaminen ympäristömyönteiseen toimintaa oli harvinaista. Oppilaat siis ymmärtävät ekologisen kestävyyden periaatteita ja ilmoittavat kannattavansa niitä, mutteivät toimi itse niiden mukaan.

Uitton tutkimuksessa tarkasteltiin kestävään kehitykseen liittyvää opetusta ja kasvatusta pelkästään ekologisen kestävyyden osalta. Antti Rajakorpi ja Raija Salmio havaitsivat omassa tutkimuksessaan, että suuri osa koulujen kestävän kehityksen hankkeista liittyy juuri ekologiseen kestävyyteen. Sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen liittyviä projekteja ei juuri tehdä. Siten suomalaisen peruskoulun pyrkimys kestävän kehityksen edistämiseen näyttäisi olevan yksipuolista. Kestävä kehitys ymmärretään ekologisena kestävyytenä, vaikka käsitteeseen kuuluu myös taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus.

Anna-Kaisa pudas arvioi globaalikasvatuksen toteutumista suomalaisissa kouluissa. Tutkimustulosten mukaan globaalikasvatusta ei ole systemaattisesti huomioitu Suomen perusopetusta antavissa kouluissa, vaikka monia globaalikasvatukseen kuuluvia aihealueita pidetäänkin perusopetukselle tärkeinä. Suurimmiksi ongelmiksi kentällä nähdään käsitteen tuntemattomuus ja epämääräisyys sekä se, että globaalikasvatusta ei liitetä kiinteästi kaikkeen koulun toimintaan. Sen sijaan se nähdään ylimääräisenä satunnaisena lisänä, jolla ei ole keskeistä roolia kouluissa. Koska globaalikasvatus ei eksplisiittisesti ole osa virallista opetussuunnitelmaa, sitä ei pidetty ensisijaisen velvoittavana eikä globaalikasvatuksen toteuttamiseen katsottu olevan riittävästi resursseja.

Kouluopetuksen kehittäminen

Edellisten tutkimusten tulosten perusteella voidaan päätellä, että suomalaista peruskoulua tulisi kehittää siten, että 1) siinä huomioidaan erilaiset globaalit ongelmat ja kestävän kehityksen ulottuvuudet nykyistä laajemmin 2) globaalikasvatus toteutuu kokonaisuudessaan vahvemmin koulun arjessa, eikä se ole siinä vain ylimääräinen lisä 3) arvokasvatusta vahvistetaan 4) oppilaita ohjataan yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Mitä koulussa tulisi sitten tehdä käytännössä? Ensinnäkin opettajien tulisi perehtyä kestävän kehityksen käsitteen ulottuvuuksiin ja globaalin maailman erilaisiin ongelmiin. Kouluopetuksessa tulisi käsitellä erilaisia globaaleita kysymyksiä, eikä pelkästään ekologisesti kestävää kehitystä. Esimerkiksi sotien, eriarvoisuuden, kulttuureiden välisten jännitteiden ja kestävän talouden mahdollisuuksien tulisi tulla puheeksi koulussa. Toiseksi globaalikasvatuksella tulisi olla nykyistä vahvempi rooli koko koulun arjessa. Tässä voitaisiin seurata Wolfgang Klafkia, jonka mukaan kouluopetuksesta vähintään neljäsosan tulisi olla oppiaineiden rajat ylittäviä projekteja, jotka liittyvät globaaleihin ongelmiin. Konkreettisen opetuksen järjestämisessä voitaisiin nojata vaikkapa Klafkin ongelmalähtöisen opetuksen malliin tai Christine Künzlin kehittämään kestävän kehityksen didaktiikkaan. Nämä teoriat kuvaavat, millä tavoin kouluopetuksessa tulee käsitellä globaaleita haasteita ja mahdollisuuksia ratkaista niitä. Kolmanneksi koulun tulisi toimia itse kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan aivan oikein, että koulu kasvattaa oppilaita kestävään kehitykseen eniten omalla esimerkillään. Siksi koulun tulisi olla paikka, jota opettajat ja oppilaat kehittävät omalla toiminnallaan nykyistä kestävämmäksi. Neljänneksi koulun toimintakulttuurin tulisi olla demokraattinen. Oppilaiden tulisi osallistua opetuksen suunnitteluun ja arviointiin sekä koulun kehittämiseen aktiivisesti. Opetuksessa tulisi käsitellä myös erilaisia keinoja, joilla yhteiskuntaan on mahdollista vaikuttaa.

Kirjallisuus

Gullberg, T. 2012. Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys. Teoksessa: Niemi, E. K. (toim.) Aihekokonaisuuksien tavoitteiden toteutumisen seuranta-arviointi 2010. Koulutuksen seurantaraportit 2012:1. Helsinki: Opetushallitus, 127–156.
Klafki, W. 2007. Neue Studien zur Bildungstheorie und Didaktik. Weinheim & Basel: Beltz.
Künzli, Christine. 2007. Zukunft mitgestalten. Bildung für eine nachhaltige Entwicklung – didaktisches konzep um Umsetzung in der Grundschule. Bern: Haupt.
Peukert, H. 2000. Reflexionen über die Zukunft der Bildung. Zeitschrift für Pädagogik 46(4), 507–524.
POPS 1970. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö I. Opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Valtion painatuskeskus.
POPS 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.
Pudas, A. 2015. A moral responsibility or an extra burden? A study on global education as part of finnish basic education. [www-lähde] < http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-0865-7 > (Luettu 31.10.2016).
Rajakorpi, A. & Salmio, K. (toim.) 2001. Toteutuuko kestävä kehitys kouluissa ja oppilaitoksissa? Helsinki: Opetushallitus.
Uitto, A. 2012. Vastuu ympäristöstä, tulevaisuudesta ja kestävästä kehityksestä. Teoksessa: Niemi, E. K. (toim.) Aihekokonaisuuksien tavoitteiden toteutumisen seuranta-arviointi 2010. Koulutuksen seurantaraportit 2012:1. Helsinki: Opetushallitus, 157–184.
YK 2015. Kestävän kehityksen tavoitteet – Agenda 2030. [www-lähde] < http://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/kehitys/post-2015 > (Luettu 31.10.2016).

Teksti Jussi Syrenius. Lyhyempi versio artikkelista on julkaistu Elonkehässä 4/2016.

Joka vuosi talvi yllättää. Ei ole talvirenkaita vaihdettu, ei voimansiirtoa puhdistettu eikä vaijereita rasvailtu ja kaiken päälle on pyörä hautautuneena kinokseen. Mitä ihmettä tässä oikein voisi enää tehdä?

Vastaus tähän riippuu siitä miten paljon arvostat polkupyörääsi ja miten paljon olet valmis panostamaan siihen aikaa ja rahaa. Voit olla tekemättä mitään ja toivoa parasta. Yksi keino käsitellä asiaa on omistaa kaksi pyörää, joista toisen ei kannata olla kovin arvokas ja toinen on talven turvassa. Se toinen keino, yhden pyörän ympärivuotinen ajaminen, vaatii omistautumista ja jatkuvaa huolenpitoa. Talvella pyöräily on Suomessa liukasta, vaarallista ja epämukavaa sekä hidasta ja sotkuista. On tärkeää hyväksyä tämä totuus, jos aikoo ympäri vuoden ajaa. Hienoimmatkaan renkaat, varusteet tai osasarjat eivät muuta sitä, että talvella pyöräilyssä tärkeintä on oma asenne ja mielenlujuus.

Toistuva jäätymisen ja sulamisen sykli aiheuttaa korroosiota rungossa, osissa ja renkaissa. Käytännössä kaikki, jonka pitäisi liikkua, ruostuu tai jäätyy umpeen. Nesteillä toimivat levyjarrut jäätyvät pakkasella, kuten myös hydrauliset joustokeulat, ja toimivat huonosti. Vaijerit taas hapertuvat kiinni ja tämän seurauksena vaihteet ja jarrut lopettavat toimintansa. Istuinkannattimet ruostuvat kiinni runkoihin, kuten myös ohjainkannattimet ja kaikki ruuvit jossa on teräs vasten terästä.

Voiko tätä vastaan sitten suojautua mitenkään? Osittain kyllä, osittain ei. Hydraulisiin levyjarruihin ja joustokeuloihin en ole itse keksinyt vielä mitään suojautumistapaa pakkasta vastaan. Usein joutuukin säätämään joustokeulan jäykkyyden ja ilmaamaan hydrauliset jarrut uudestaan kesän tullen, tai pahimmassa tapauksessa ostamaan uusia osia. Tämän voi tehdä itse, mutta toimenpide vaatii sen verran välineitä ja osaamista, että suosittelen viemään pyörän suosiolla liikkeeseen.

Liikkuvat osat lopettavat toimintansa koska johonkin väliin on päässyt likaa ja vettä, joka sittemmin on jäätynyt ja taas sulanut. Tällä tavalla syntynyt korroosio voidaan pitää pois pinnoittamalla vaijereita aineilla jotka sisältävät suojaavia ainesosia, esimerkiksi teflonia. Näitä saa ostettua pyöräliikkeistä tai rautakaupoista, ja suosittelen ostamaan ruiskeen muodossa. Korroosiota voi myös vähentää tuomalla pyörän sisätiloihin tai edes ulkokatoksen alle. Kannattaa silti muistaa, että ulkoa tuotaessa jää pyörän osiin aina kosteutta, joka syö metallisia pintoja. Suosittelen molempia – käyttämään suojaavia voiteita liikkuviin osiin sekä säilyttämään pyörää sisätiloissa.

Ylimääräinen varautuminen ei ole koskaan tee vahinkoa. Kokemus opettaa pikkuhiljaa mikä on tarpeellista ja mikä ei, ja se minkä kukin kokee tarpeelliseksi on hänen oma henkilökohtainen päätöksensä. Jokainen omistamamme asia kysyykin huoltoa ja ylläpitoa. Loppujen lopuksi kaikki elämässä ruostuu, hapertuu, kuluu ja hajoaa. Sitä milloin se tapahtuu voi pitkittää, mutta kuitenkin se on väistämätöntä. Helposti käykin niin, että omistaa liikaa asioita eikä ehdi pitämään niistä kunnolla huolta. Joten muista myös tarkkailla omaa ajankäyttöäsi ja ole rehellinen sille miten paljon jaksat nähdä vaivaa pyöräsi ylläpidossa, koska se on asia johon saa uppoamaan aikaa todella paljon. Niin pyörään kuin kuskiinkin.

Pinnojen huoltaminen

Pinnojen kireys suhteessa toisiinsa määrittää vanteen suoruuden. Pinnat itsessään eivät vaadi ylläpitoa, mutta niiden kiinnitysruuveja, eli nippeleitä, on hyvä voidella aina kerran vuodessa tai parissa. Pinnojen päissä on kierteet, jotka kiinnittyvät nippelien sisällä oleviin kierteisiin. Joskus käy niin että nämä kierteet ruostuvat kiinni toisiinsa, jonka seurauksena pinnan kireyden säätäminen muuttuu mahdottomaksi. Tällöin pinnan joutuu korvaamaan ja sen myötä vanteen suoristamaan uudelleen vain sen takia että nippeli on ruostunut umpeen. Jonkinlainen ohut öljy, esimerkiksi ketjuöljy tai pellavaöljy toimii hyvin. Ei ole niinkään tärkeää mitä öljyä tämä on, kunhan se on tarpeeksi ohutta imeytyäkseen kierteisiin ilman että joudut avaamaan mitään osia.

Toimi näin: Aseta kiekko niin, että että voitelemasi nippeli on kohti maata ja lisää muutama tippa valitsemaasi öljyä. Pyöritä sitten kiekkoa eteenpäin niin että seuraava nippeli osoittaa alaspäin ja toista. Tällä tavalla painovoima ja kapillaari-ilmiö ovat puolellasi ja helpottavat öljyn imeytymistä.

Vaijerien ylläpito

Halvemmissa pyörissä monet osat ovat lähtökohtaisesti budjettihintaisia. Tämä näkyy erityisesti pintakäsittelyn puutteessa sekä halvemmissa metalliseoksissa. Halvat osat ruostuvat helposti. Asianmukaisissa pyörähuolloissa ja -liikkeissä käytetyt vaijerit ja kuoret, esimerkiksi Shimanon, ovat laatutavaraa ja kestävät todennäköisesti pidempään kuin halvemmat, merkittömät osat joita usein halvempien pyörien mukana tulee.

Vaijereissa on kaksi osaa, itse vaijeri ja sen kuori. Molemmissa on metallia ja ne ovat täten alttiita korroosiolle. Kosteus alkaa välittömästi tehdä tuhojaan metalliin lämpötilan noustua sulan puolelle, ja seurauksena on vaijerien ruostuminen. Tämän jälkeen vaijeri ei enää liiku sulavasti. Tämän huomaa laahaavina jarruina ja jumittavina vaihteina. Vaijerien voitelu on toimenpide jota pitää toistaa useamman kerran, jotta siitä olisi hyötyä.

On vaivalloista irrottaa vaijerit paikoiltaan vain voitelun takia. Suosittelenkin ostamaan ruiskutettavaa voiteluainetta ja syöttämään sitä niistä kohdista, joissa vaijerin kuori loppuu ja vaijeri on näkyvissä. Tämän jälkeen kannattaa pumpata jarrua tai vaihtaa vaihteita, jotta vaijeri pääsee liikkumaan kuoren sisällä ja täten levittää aineen mahdollisimman laajalle pinnalle. Toista tämä usein, jos ajat päivittäin.

Jos käy niin että kaikista toimenpiteistä huolimatta pääsevät vaijerisi ruostumaan, älä syytä siitä itseäsi vaan vie pyörä huoltoon. Itsensä syyttäminen ei ole yhtä hyödyllistä kuin se, että ottaisi asiasta opikseen.

 

Voimansiirron ylläpito

Ketjut likaantuvat käytössä. Tämä on väistämätöntä. Se kuinka paljon ne likaantuvat riippuu kuitenkin monesta asiasta. Yksi tärkeä tekijä on käyttää oikeanlaista ketjuöljyä, jota saa alan kaupoista. Varmasti jonkinlainen koneöljy, ompelukoneen öljy tai aseöljykin pitää ketjut rasvattuina. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta jos kerran tarkoitukseen on saatavilla varta vasten suunniteltuja tuotteita, kannattaa säästää vaivaa ja ostaa suoraan sitä. Paksumpia öljyjä ei kannata edes kokeilla, koska näiden keräämän lian puhdistamiseen tärvääntyy tuhottomasti aikaa. Jos haluaa pelata viimeisen päälle, voi ostaa erilaista ketjuöljyä erilaiseen säähän. Niin sanottu dry lube on koostumukseltaan paksumpaa ja soveltuu kuivemmille oloille, kun taas wet lube on ohuempaa ja toimii paremmin kosteissa olosuhteissa.

Ketjujen puhdistaminen tapahtuu liuottimella, rätillä sekä jonkinlaisella harjalla, jolla voit puhdistaa pyörän rattaat ja muut välit. Tähän voi varmasti käyttää monia tuotteita, mutta WD-40 on erittäin hyväksi todettu. Muistathan tehdä tämän ulkona, koska liuottimien huurut ovat vaarallisia. Ketjujen peseminen tiskiaineella on huono idea, koska tiskiaineseos sisältää vettä ja tiskiaine poistaa rasvaa. Kosteus jää vangiksi ketjujen sisälle, eikä ketjuöljykään oikein enää toimi, koska kosteus toimii muurina öljylle.

Samalla puhdistuskerralla kannattaa käydä koko voimansiirto läpi, siis käytännössä kaikki paikat johon ketjut koskevat. Käytännössä tämä tarkoittaa eturatasta tai rattaita, takapyörässä sijaitsevaa takaratasta tai rataspakkaa, sekä mahdollisia muita paikkoja joiden kautta ketju kulkee, kuten takavaihtajan pienet muoviset rattaat, eli niin sanotut rissapyörät. Mitä yksinkertaisempi voimansiirto, sitä helpompi se on pitää kunnossa. Jos pyörässäsi on useampi takaratas, muista myös puhdistaa rattaiden välit esimerkiksi ruuvimeisselillä, hammastikulla tai muulla esineellä jolla pääset helposti käsiksi rattaiden väliin. Metallisia esineitä käyttäessäsi pidä huoli siitä, ettet vahingoita takarattaita.

Renkaiden ylläpito

Renkaiden kuntoa voi tarkkailla silmämääräisesti. Jos renkaan kuvio on kulunut keskeltä rengasta täysin sileäksi, kannattaa vaihtoa harkita. Kulunut rengas rullaa huonommin, ei pidä yhtä hyvin tiellä ja puhkeaa helpommin. Kun ulkorengas taas on haurastunut, näyttää se siltä kuin olisi täynnä pieniä halkeamia. Jos rengas on tarpeeksi haurastunut, saattaa se revetä. Joskus ulkorenkaan punos antaa periksi sisäpuolelta, ja ulkokumi pullistuu ulospäin. Tätä ei välttämättä näe ulkopuolelta haurastumana, mutta rengas vaikuttaa kuluneesta kohdasta pullistuneelta. On mahdollista ajaa hyvinkin haurastuneilla renkailla, mutta tässä tapauksessa renkaisiin tulisi laittaa normaalia huomattavasti vähemmän ilmanpainetta.

Renkaiden kunnon ylläpitämiseen liittyy olennaisesti myös oikean ilmanpaineen ylläpitäminen. Tämä ilmoitetaan ulkorenkaiden kyljessä olevalla numeromerkinnällä, jonka perässä lukee joko BAR tai PSI, jotka viittaavat erilaisiin ilmanpainetta mittaaviin asteikkoihin. Useissa jalkapumpuissa ja kompressoreissa on merkinnät molemmille asteikoille. Joissain merkinnöissä näkyy merkintä tietylle ilmanpainevälille, esimerkiksi 3.5-5.5 bar. Tässä tapauksessa valitse itse sellainen ilmanpaine tältä väliltä, joka tuntuu hyvältä. Yleensä ihmiset pitävät talvella vähemmän painetta renkaissaan kuin kesällä. Renkaasta tulee tällä tavalla hieman joustavampi ja litteämpi, ja teoriassa tämän pitäisi lisätä tukevuutta ajettaessa. Rengaspaineita kannattaa tarkastella ainakin kerran kuussa.

Rengaspaineet ovat tärkeitä pyörän ajattavuuden kannalta, mutta myös renkaiden kunnon ylläpitämisen kannalta. Puolityhjä rengas ei ainoastaan ole raskaampi ajaa, vaan myös puhkeaa helpommin ja kuluu nopeammin. Pienellä käsipumpulla on vaikeaa saada sopivaa rengaspainetta. Kannattaakin sijoittaa kunnolliseen jalkapumppuun tai käyttää huoltoaseman kompressoreita. Kaikkien sisäkumien venttiilit eivät kuitenkaan suoraan käy huoltoaseman kompressorien kanssa yhteen, eivätkä kaikki pumput sovi kaikkiin venttileihin.

Venttiileistä

Venttiili on kiinteästi sisäkumissa kiinni, ja sen kautta ilma pumpataan tai poistetaan renkaasta. Venttiileitä on kolmea lajia: dunlop eli pikaventtiili; presta; ja schrader eli niin sanottu auton venttiili.

Pikaventtiili on se jonka useimmat tunnistavat. Tämän venttiilityypin tiivisteosat eivät kestä suomen sääolosuhteita kovin hyvin, vaan haurastuvat ajan myötä, eivätkä enää pidä ilmaa. Jos pyörässäsi on tämänlainen venttiili ja huomaat kumin tyhjenevän usein, käy kysymässä pyöräliikkeessä varaventtiiliä. Saattaa olla että vika korjaantuu pelkästään tällä. Jos koet että et yksinkertaisesti saa käsipumpulla ilmaa renkaisiin, on todennäköistä että venttiili taas on hapertunut kiinni. Tässä tapauksessa käy kerran täyttämässä kumisi paikassa jossa on jalkapumppu tai ilmakompressori. Näillä pumpuilla saatava suurempi ilmanpaine avaa jumiutuneen venttiilin. Pikaventtiili on helppo vaihtaa. Paksu kohta venttiilistä on lukitusrengas, joka pitää itse venttiiliä paikoillaan. Ruuvaa tämä irti, aseta uusi venttiili paikoilleen ja kierrä lukitusrengas kireälle. Muista kiristää kunnolla.

Autonventtiili toimii yksinkertaisesti kuin junan vessa: avaa korkki, pumppaa ja unohda. Tällä venttiilillä varustetun renkaan tyhjentäminen tapahtuu painamalla venttiilin keskiosassa olevaa nuppia alaspäin, jolloin venttiili avautuu. Käytä tähän jotain käsillä olevaa apuvälinettä. Tämä venttiili vaatii erilaisen suuttimen kuin pikaventtiili tai presta. Auton venttiilin voit, nimen mukaisesti, täyttää suoraan huoltoasemalla olevilla ilmakompressoreilla.

Presta toimii seuraavalla tavalla: poistettuasi venttiilin korkin kiertämällä, kierrä venttiilin ohut pää auki vastapäivään. Tämän jälkeen pumppaa kumiin ilmaa haluamasi määrä, ja kierrä venttiili takaisin kiinni myötäpäivään. On tärkeää kiertää venttiili kunnolla auki pumpattaessa, ja kunnolla kiinni lopettaessa, jotta ilma ei karkaisi. Prestaventtiilin kautta ilman poistaminen tapahtuu painamalla venttiiliä alaspäin silloin kun venttiilin pää on avattuna. Tämän takia venttiilin pumppaaminen käsipumpulla ei oikein onnistu, ja jalkapumpussakin on hyvä olla kierteet. Jos siis pumpatessasi painat venttiiliä, aiheutat samalla sen tyhjentymisen. Presta on erittäin tiivis ja kestävä venttiili ja sen voi pumpata samanlaisella pumpulla kun pikaventtilinkin. Ei kuitenkaan sovellu käsipumpun kaveriksi, ja tämän takia sitä ei niin usein nähdä niin sanotuissa kaupunkipyörissä.

Koska on siis olemassa kahta erilaista pumppua tai kompressorin päätä kolmelle eri venttiilille, on luonnollista että on myös olemassa adaptereita jotka poistavat riippuvaisuuden tietystä suuttimen tyypistä. On adaptereita jotka muuntavat pika-, tai prestaventtiilin yhteensopivaksi autonventtiiliin käyvän suuttimen kanssa, ja myös toisinpäin. Kysy näitä adaptereita alan liikkeistä. Nämä adapterit eivät ole kalliita. Suosittelenkin pitämään sellaista aina mukanasi koska huoltoasemat ovat usein kaupungeissa lähempänä kuin pyöränpumput.

Kannattaa myös huomioida, että kaikki venttiilit eivät mene kaikkiin vanteisiin. Prestat ovat ohuempia kuin muut venttiilit, kun taas autonventtiileitä on leveitä versioita. Joihinkin vanteisiin on porattu ohuemmat reiät, joihinkin leveämmät. Periaatteessa venttiilin reikiä voi laajentaa poraamalla tai viilaamalla, mutta ohuemmissa tai kaksikerroksisissa vanteissa jättäisin tämän tekemättä koska lopputuloksena voi olla rikkinäinen vanne.

Renkaista ja niiden valinnasta

Jotkut haluavat pyöräänsä talvirenkaat, kun taas toiset eivät pidä sitä tarpeellisena. Toiset vannovat nastarenkaiden nimeen, jotkut tyytyvät leveämpiin renkaisiin joissa on hieman matalammat ilmanpaineet pidon parantamiseksi. Käytännössä lähes kaikilla vaihtoehdoilla pärjää, talven luonteesta ja säästä riippuen. Nastarenkaat ovat hyvät keleillä jolloin on paljon jäätä tai tiiviiksi pakkautunutta lunta, mutta hangessa ajamiseen ne eivät auta yhtään mitenkään. Ongelma nastarenkaissa on niiden hitaus ja huono ajotuntuma sulalla tiellä. Lisäksi ne pitää erikseen omistaa, säilyttää ja vaihtaa. Jos talvella on jatkuvasti sulaa ja jäätä vuorotellen, ovat kadut kuin luistinradat, ja ne urheat sielut jotka tällöin pyörällään ylipäätään ajavat tarvitsevat nastarenkaat. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Yksi keino suhtautua rengasasiaan onkin ymmärtää se totuus, että talvella ei Suomessa ajeta kovin nopeasti, kaatuminen on aina olemassa oleva riski, ja reitit pitää valita sen mukaan miten ne on hiekoitettu ja aurattu.

Asia on kuitenkin käytännössä tätä monimutkaisempi. Jalankulkuväylien ja samalla myös pyöräteiden pidon parantamiseen käytetään sepeliä eli mursketta. Tämä eittämättä helpottaa liukkaalla pinnalla kävelyä. Harmi vain, että näissä kivenpaloissa on erittäin terävät reunat, jotka helposti puhkaisevat ohuet ulkorenkaat. Joskus käy jopa niin, että tiellä olevan sepelinpalan terävä kulma osuu juuri siihen heikkoon kohtaan renkaassa johon on kulunut jonkinlainen halkeama, tai josta pintakuvio on päässyt kulumaan. Tai sitten kyseinen terävä kivenpala kiilautuu täysin upouuteen renkaaseen, ja ajossa pikkuhiljaa työntyy sisemmälle, puhkaisten lopulta sisäkumin. Vähän samalla tavalla kuin lasinsirutkin. Katujen hiekoittamiseen käytetty sora on kaduilla vielä pitkälle kevääseen, joten tämä on myös ympärivuotinen riesa. Helsingin seudulla onkin käytetty jo toista vuotta erilaisia hiekoitus / suolaamistapoja pyöräteiden sulana pitämiseen, mutta tämä ei kata koko kaupungin pyöräväyliä eikä tilanne ole samanlainen muualla Suomessa. Lisäksi katuja ei talvisin lakaista kovinkaan aktiivisesti joten sitten kun kaikki romut ja roinat paljastuvat sulavan lumen ja jään alta, voi löytyä mielenkiintoisia yllätyksiä.

Jos pyörässä on renkaat joissa on syvät pintakuviot – autojen renkaissa käytetään usein termiä ”urasyvyys” – eivät pienet terävät kappaleet pääse tunkeutumaan sisäkumiin asti. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää pistosuojattuja renkaita. Pistosuojauksen vahvuus vaihtelee valmistajien ja mallien välillä. Näihin kannattaa tutustua pyöräliikkeissä jotka niitä myyvät. Kannattaa myös käydä vertailemassa tuotteita muutamassa eri myymälässä, jos vain suinkin mahdollista. On halvempia ja on kalliimpia malleja. Voin omasta kokemuksestani suositella Schwalben ja Duramaxin pistosuojattuja renkaita. Kunnollisella tavalla suojatut renkaat ovat lähes kaksi kertaa normaalien renkaiden hintaisia, mutta kunnon renkaat ovat hintansa arvoisia ja kestävät pitkään. Jonkinlainen tasapaino on oltava tässäkin asiassa, joten mitä tuhdimmat renkaat, sitä raskaampi niillä on ajaa.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että varsinaista lopullista suojaa ei ole. Se jokaisen pyöräilijän täytyy hyväksyä. Naulaa ei pysäytä mikään, eikä oikeaan kohtaan osuvaa lasinsirpaletta, mutta tarkoitus onkin minimoida tapaturmia.

Kiekkojen irrotus ja paikoilleen laittaminen

Jos aiot vaihtaa ulkorenkaan tai sisäkumin, on tarpeellista irrottaa kiekko pyörästä. Kiekolla yleensä tarkoitetaan sitä kokonaisuutta, johon kuuluu napa, pinnat, vanne ja renkaat. Joskus käytetään myös sanaa pyörä, mutta käytän itse tässä yhteydessä sanaa kiekko väärinkäsitysten välttämiseksi. Etukiekko on yksinkertaista irrottaa sopivan kokoisella kiintoavaimella tai hätätapauksessa jakoavaimella. Suosittelen kiekkoa pois otettaessa ja paikalleen laitettaessa tyhjentämään kaiken ilman renkaasta. Tällä tavalla saat kiekon pois ja paikoilleen ilman että joudut avaamaan jarrun. Jos kuitenkaan tämäkään ei riitä, joudut avaamaan jarrun kiinnityksen. Älä tätä varten avaa mitään ruuveja, vaan nosta jarrun lukitusmekanismi pois paikoiltaan käsivoimin. Muista myös laittaa jarrun lukitus paikoilleen, kun olet laittanut kiekon takaisin.

Takakiekon poistaminen onkin aihe joka menee monimutkaiseksi. Joudut tämän toimenpiteen myötä vähintäänkin kiristämään ketjun ja asettamaan takakiekon linjan oikein. Huomiota joutuu kiinnittämään myös vaihteiden vaijereihin, muttereihin sekä jarrulänkiin. Suosittelenkin ennen irrottamista ottamaan kuvan molemmilta puolilta pyörää, jotta sinulla olisi joku vertailukuva siihen miltä tilanne ennen näytti. Tässä prosessissa on helppo sotkeutua jos ei ole varma siitä miltä asian pitäisi lopulta näyttää. Jaan asian nyt muutamaan askeleeseen.

1. Irrota ensimmäiseksi jarrulänki, joka on kiinni joko suoraan rungossa tai rungon ympäri kulkevassa metallisessa pannassa. Tämä on erittäin tärkeä osa, joka mahdollistaa jalkajarrullisen takakiekon toimimisen, ja jonka puuttuminen tuhoaa takakiekon ensimmäisellä jarrutuksella. Muista siis laittaa se myös takaisin.

2. Irrota tämän jälkeen vaihdevaijerin lukitus. Älä kuitenkaan missään nimessä irrota itse vaijeria, vaan pelkästään vaijerin paikoilleen lukitseva mekanismi. Tutki takanapaa, ja koita löytää jonkinlainen merkintä siitä minkä merkkinen napa on kyseessä. On mahdollista että tämä lukee myös jarrulängessä.

– Jos kyseessä on Torpedon kolmivaihteinen napa, merkitse teipillä, kynällä tai vastaavalla kohta jossa vaijerin lukitus on tällä hetkellä kiinni ja vaihda vaihde kolmoselle. Jos kyseessä on vanhempi lukitusmekanismi, ruuvaa se tämän jälkeen auki kunnes se irtoaa. Jos kyseessä on uudempi lukitus, sen saa irti ja paikoilleen painamalla sivussa olevasta metallisesta vivusta. Takaisin laitettaessa kierrä tai vedä vaijerin lukitus samaan kohtaan missä se aiemminkin oli, asettamaasi merkkiä hyväksi käyttäen.

– Jos kyseessä on Shimanon kolmivaihteinen nexus-napa, irrota vaihdelaatikkoa kiinni pitävä ruuvi 10 mm kiintoavaimella tai hätätapauksessa jakoavaimella. Poista tämän jälkeen vaihdelaatikon alta paljastuva ulkoneva tappi vetämällä ja aseta se hyvään, siistiin turvaan. Muista vaihdelaatikkoa takaisin laittaessasi asettaa tappi takaisin, ja kiristä vaihdelaatikko hyvin kevyesti. Liiallinen kiristäminen rikkoo kierteet, ja joudut tämän jälkeen ostamaan uuden vaihdelaatikon vipuineen ja vaijereineen. Hyvin kevyt kiristys riittää, mutta kiristä kuitenkin sen verran että selkeästi tunnet ruuvin olevan kiinni, ja vaihdelaatikon pysyvän paikoillaan.

– Muissa shimanon nexus-vaihdenavoissa on yhteinen metodi, lukuun ottamatta joitakin harvinaisempia vanhoja malleja. Vaihda vaihde ensin pienimmälle, ja tämän jälkeen vedä vaijerin kuorta, kunnes saat sen irrotettua vaihdepuolen lukituksesta. Tämän jälkeen vedä vaijerin päässä kiinni oleva ruuvi ulos. Älä missään nimessä avaa tätä ruuvia, vaan tyydy vetämään se ulos kolostaan.

3. Avaa kiekkoa rungossa kiinni pitävät mutterit molemmilta puolilta. Jos lainkaan mahdollista, älä ruuvaa muttereita irti asti, riittää kun jätät ne löysälle. Joissakin takanavoissa on väliä kummalla puolella akselia tietyt akselin kiertoa estävät mutterit ovat. Ne ovat keskenään erilaisia. Kirjoita ylös kumpaan suuntaan navan akselissa olevat lukitusmutterit osoittavat. Nämä mutterit estävät akselin pyörimisen jarruttaessa, ja on tärkeää, että ne ovat paikoillaan. Harmaa mutteri tulee aina jarrulängen puolelle, eli vasemmalle ja musta rattaan puolelle, eli oikealle.

4. Vedä tämän jälkeen kiekko ulos rungosta.

5. Laittaessasi kiekkoa takaisin, muista katsoa että laitat myös ketjun paikoilleen takarattaan ympärille. Jos unohdit ketjun väärään paikkaan, ota napa irti ja aseta ketju oikealla tavalla rattaan ympärille. Varmista samalla, että ketju on myös paikoillaan eturattaan päällä. Vedä tämän jälkeen kiekkoa taaksepäin niin että ketju kiristyy, ja kiinnitä jarrulänki. Älä kuitenkaan vielä kiristä jarrulänkeä kireälle, koska kiekon pitää vielä päästä liikkumaan. Länki on hyvä kiinnittää tässä vaiheessa, koska muuten se pääsee helposti unohtumaan.

6. Jos takakiekossasi on nexus 3v -takanapa, muista pitää vaihde pienimmällä ja aseta ensin vaihdevaijerin päässä oleva ruuvi navassa olevan mekanismin koloon. Tämän jälkeen vedä vaijeri yhtä linjaa. Tämän jälkeen vedä vaijerin kuori takaisin paikoilleen vaihteen lukitukseen.

6. Joskus on vaikeaa saada ketju sopivan kireälle. Tässä tapauksessa kiristä ensin kiekkoa kiinni pitävät ruuvit molemmilta puolilta. Avaa tämän jälkeen ketjun puoleinen ruuvi ja vedä kiekkoa taaksepäin, hieman vinoon. Kiristä ruuvi ja avaa sitten toisen puolen ruuvi ja toista toimenpide. Tällä tavalla vuorottelemalla saat takakiekkoa hivutettua taaksepäin. Muista kuitenkin katsoa, että rengas on lopuksi keskellä takahaarukkaa. Ketjut eivät saa olla liian kireällä, koska muuten polkeminen muuttuu raskaaksi. Ettei menisi liian helpoksi, on ketjuissa niin sanottuja löysiä kohtia ja kireitä kohtia, johtuen siitä että osissa on muutaman millimetrin heittoja. Pyöritä siis kampia ja tarkkaile ketjun kireyttä. Joudut todennäköisesti toistamaan tämän ketjujen kiristämisen toimenpiteen muutamaan kertaan ennen kuin saat sen hyväksi. Kiristä ketjut kireälle siihen kohtaan jossa ne ovat kireimmillään, siten että löysä kohta ei tunnu liian löysältä. Mieluummin kuitenkin kireälle kuin löysälle.

7. Muista kiristää jarrulängen lukitus kireälle.

Renkaiden vaihdosta

Nyt kun olemme hieman keskustelleet renkaista ja sisäkumeista sekä kiekkojen irrottamisesta ja takaisin laittamisesta, haluaisin käydä läpi oman rutiinini renkaiden vaihtamiseen. Ulkorenkaan irrottamiseen käytetään niin sanottuja rengasrautoja, jotka yleensä ovat muovisia. Suosittelen ostamaan. Saatavilla on myös metallisia, mutta näiden kanssa pitää tietää täsmälleen mitä tekee, jottei rikkoisi joko vannettaan tai renkaitaan. Koko idea renkaissa on se, että sisäkumi on vanteen ja ulkorenkaan sisällä, niin ettei se ole mistään kohtaa mutkalla, jäänyt puristuksiin tai kaksin kerroin. Todennäköisesti ensikertalaiselle tämä saattaa vaikuttaa hankalalta ja sormivoimia kysyvältä toimenpiteeltä. Onkin olemassa vanteita ja renkaita jotka ovat uskomattoman vaikeita asentaa. Onneksi nämä yleensä olevat enemmänkin kapeita maantiepyörien renkaita ja perusrenkaat ovat asentamisen kannalta helpoimmasta päästä.

1. Kun olet jo irrottanut kiekon, tyhjennä ensin sisäkumista kaikki ilma. Ota sitten kaksi rengasrautaa, ja aseta ne vanteen ja ulkorenkaan väliin noin 10-15cm päähän toisistaan niin että ylöspäin taipuva osa livahtaa ulkorenkaan alle. Kampea rengasraudoilla ulkorengas pois vanteen päältä niin, että rengas on irti molempien rengasrautojen väliseltä matkalta ja liikuta rengasrautoja vanteen suunnan mukaan kunnes rengas on kokonaan yhdeltä puolelta irti. Nyt voit vetää sisäkumin ulos siltä puolelta jolta rengas on irti, ja lopuksi myös vetää ulkorenkaan pois.

2. Jos aiot vaihtaa myös sisäkumin, nyt on se hetki jolloin kannattaa laittaa uusi sisäkumi paikoilleen. Irrota vanhan kumin venttiilin lukitus, ja vedä rengas pois. Tarkista samalla, että pinnoja peittävä vannenauha on paikoillaan koko matkalta, ja puhdista mahdollinen näkyville paljastunut lika. Laita venttiili vanteen reiän lävitse ja aseta mahdolliset muut venttiilin osat paikoilleen, mutta älä kiristä vielä venttiiliä paikoilleen lukitsevaa rengasta. Tämän jälkeen pumppaa sisäkumiin ilmaa, niin että se saa hieman muotoa mutta ei sen enempää.

3. Pidä kiekkoa pystysuunnassa, ja siirrä sisäkumi yhdelle puolelle vannetta. Pidä venttiilin kohta ylimmäisenä. Aseta ulkorengas venttiilin kohdalta puoliksi vanteen päälle niin, että ulkorengas ja sisäkumi jäävät samalle puolelle vannetta, ja sisäkumi tulee ulkorenkaan välistä. Survo tämän jälkeen sisäkumi ulkorenkaan sisälle. Aloita venttiilin kohtalta ja jatka yhdeltä reunalta kunnes pääset takaisin siihen pisteeseen mistä olet aloittanut. Mitä paremmin saat sisäkumin asettumaan paikoilleen, sitä paremmin asettuu myös ulkorengas, ja pyörää on mukavampi ajaa.

4. Saatuasi sisäkumin ulkorenkaan sisälle painele ulkorengasta vanteen päälle siltä reunalta, joka on vannetta lähinnä. Älä käytä tähän rengasrautoja tai muitakaan työkaluja, koska ne todennäköisesti vain puhkaisevat sisärenkaan ja muutenkin vain vaikeuttavat asiaa. Toimi kuten sisärenkaankin kanssa, eli aloita venttiilin kohdalta. Tässä kohdassa on kuitenkin helpointa edetä molemmilta puolilta, eli käytä molempia käsiäsi ja etene kunnes kohtaat ne taas.

5. Nyt kun rengas on puoliksi paikallaan alkaa voimaa vaativin ja epätoivoa kylvävä vaihe. Paina rengasta sivusuunnasta koko matkaltaan niin, että sisäkumi ja ulkorengas ovat jo paikoillaan vanteen päällä. Vanteen päältä pitäisi näkyä vain ulkorenkaan toinen syrjä, joka ei ole vielä paikoillaan. Aloittaen venttiilin kohdalta, paina ulkorenkaan syrjä paikoilleen. Etene molemmilla käsillä pikkuhiljaa. Kun renkaan paikoilleen painaminen alkaa tuntumaan ylitsepääsemättömän mahdottomalta, päästä renkaasta hieman ilmaa ulos ja painele jo paikoillaan olevaa rengasta joka sivulta. Tämä aiheuttaa sen, että rengas asettuu keskelle vannetta tasaisesti ja saat muutaman millin lisää tilaa. Todennäköisesti tämä on se kikka, joka helpottaa eniten ulkorenkaan takaisin punnertamisessa.

6. Kun olet saanut ulkorenkaan tyydyttävästi paikoilleen, painele sitä joka syrjältä. Varmista että et näe sisäkumia vanteen ja ulkorenkaan välistä. Jos sisärengas on jäänyt solmuun tai johonkin väliin, se puhkeaa välittömästi kun renkaaseen laittaa painetta. Työnnä myös venttiiliä sisäänpäin, varmistaen näin sen että venttiili varmasti on ulkorenkaan sisällä oikealla tavalla. Kun kaikki toimenpiteet on tehty oikein, voit olla varma siitä että rengas on oikein paikoillaan. Voit nyt pumpata renkaaseen valitsemasi määrän ilmaa.

Loppusanat ja muistilista

Näen jatkuvasti pyöräilijöitä, jotka ajavat Helsingin vilkkaimmin liikennöityjä katuja autojen seassa. Talvisaikaan tämä on mielestäni sulaa hulluutta ja onnettomuuden kerjäämistä. Vaikka itse hallitsisit pyöräsi ja olet varma ettet kaadu, on mahdollista että autoilija ei huomaa sinua tai yksinkertaisesti ei osaa ottaa sinua huomioon. Siinä vaiheessa kun pyörä jää auton alle, ei kauheasti lohduta kenen syy onnettomuus oikein oli.

Suosittelen miettimään pyöräreittejä ajatuksella ja valitsemaan sellaisia pyöräteitä tai jalankulkuväyliä joista tietää, että ne ovat usein ja hyvin aurattuja, ja välttämään niitä kiireisimpiä. Joskus on fiksumpaa kävellä perille, jos paikka on talvisaikaan vaikeasti pyörällä saavutettavissa. Mieti mitä teet, mistä ajat ja mihin jätät pyöräsi.

Kannattaa myös pitää mielessä että vaikka itse näkee auton, auto ei aina näe sinua, kuten eivät kanssapyöräilijät ja jalankulkijatkaan. Heijastimet ja valot ovat olennainen osa pyöräilyä, ja joka vuosi tapahtuu tarpeettomia onnettomuuksia niiden puutteen takia. Käy alan liikkeissä tutustumassa erilaisiin valoihin ja heijastimiin, tai rakenna omasi. Myös laki edellyttää jonkinlaista pyörävaloa. Älä siis vaella pimeässä, hommaa valot ja heijastimet.