Teksti Mette Hartonen
Ingressi: Joanna Macy kuoli heinäkuussa 96-vuotiaana. Elämänsä aikana hän piti satoja elämää suojelevaa toimijuutta vahvistavia työpajoja. Inspiroiduin ja vaikutuin Macyn Aktiivisen toivon kurssista.
Tutustuin Joanna Macyn ajatteluun ensi kertaa vanhassa Permaculture-lehdessä Omavaraopistolla. Vaikutuin heti hänen elämänasenteestaan. ”Emme voi tietää, olemmeko täällä kuolemassa maailman kanssa vai synnyttämässä elämän uutta lukua”, Macy sanoi haastattelussa. Hän näki, että kuolema ja syntymä muistuttavat paljon toisiaan.
”Voimme vain olla kiitollisia tästä hetkestä, tästä hengityksestä ja tästä ihmeellisestä kyvystä kohdistaa huomiotamme”, Macy muistuttaa. ”On turha vaatia, että asiat olisivat kuten ennen, sillä eivät ne silloinkaan olleet niin hyvin”, hän jatkaa.
Haastattelussa Macy puhuu suuresta käänteestä.1 Hän uskoi sen tapahtuvan, kun ihmiset heräävät ympäristökriisiin ja alkavat löytää keinoja sen kohtaamiseksi. Myöhemmin Macy on alkanut keskittyä romahduksen kohtaamisen tukemiseen. Tässä ajassa suureksi käänteeksi riittää, että tekee oman osuutensa elämän säilyttämisen puolesta.2
Romahdustietoisuuteen liittyen Macy puhuu kuitenkin radikaalista epävarmuudesta: ”Samalla, kun voimme tunnistaa vahvat ja pelottavat trendit, emme voi varmasti tietää, mitä tapahtuu”, hän muistuttaa. ”On parempia ja huonompia versioita siitä, kuinka asiat voivat mennä”, Macy jatkaa.
”Elämänmuodot ovat käyneet läpi aikoja, jolloin tulevaisuus on varmasti vaikuttanut toivottomalta. Kun happi oli myrkyllistä, kuka olisi uskonut, että elämä kehittäisi hengitysjärjestelmän käyttämään sitä?” hän lopettaa.
Buddhalaisuudesta ympäristöaktivismiin
Macy teki elämäntyönsä yhdistämällä syväekologiaa ja buddhalaisuutta. Uskonnollisessa perheessä kasvanut Macy toimi nuorena Intiassa rauhanliikkeessä ja auttoi tiibetiläisiä pakolaisia. Macy ihastui heidän valoisaan elämänasenteeseensa vainojen keskellä. Palattuaan Yhdysvaltoihin Macy alkoi perehtyä buddhalaisuuteen ja väitteli uskontotieteen tohtoriksi.
Macy sai kuulla ydinvoiman vaaroista insinööritaustaiselta pojaltaan jo 1960-luvulla. Hän alkoi aktivistiystäviensä kanssa varoittaa ihmisiä niin radioaktiivisen saastumisen vaaroista kuin psyykkisestä turtumisesta ydinvoimaan. Ympäristöaktivismi tuli Macyn elämään jo ennen kuin sanaa oli keksitty.
Macy kehotti seuraamaan intohimoaan tai iloaan: ”Sysäys maailmamme palvelemiseksi voi kulkea kaikkien meidän kautta ja laittaa toimimaan eri tavoin. Tärkeintä on sellainen toiminta, mikä kutsuu itseä vahvimmin”, hän sanoi.
Kutsuvat asiat eivät kuitenkaan välttämättä ole miellyttäviä, kuten Macyn intohimo radioaktiiviseen saastumiseen. ”Se kuitenkin sai minutpohtimaan tulevia sukupolvia paljon. Heistä tuli minulle niin todellisia, että aloin aistia heidän tukensa ja ohjauksensa”, hän kertoo aktivismistaan.
Ympäristöheräämisensä myötä Macy alkoi pitää työpajoja, joissa ympäristötunteita kohdataan yhdessä. Tavoitteena oli yhteisöllisyys, vertaistuki ja voimaantuminen toimimaan. Aluksi Macy käytti työpajoista nimiä Deep Ecology Work ja Despair & Empowerment Work.3 Myöhemmin hän vakiinnutti nimen Work that Reconnects.4
Neljänkymmenen vuoden aikana Macy ehti pitää satoja työpajoja 17 maassa. Hän kirjoitti myös kymmenen kirjaa, jotka käsittelevät syväekologista suhtautumista maailmaan ja itseen. Kirjoista on suomennettu Maailma rakastajana ja minuutena– Keinoja maailmanlaajuisen ympäristökatastrofin torjumiseksi (Basam Books, 2009). Sitä olen päässyt vain selailemaan.
Kokemukseni aktiivisen toivon kurssilta
Halusin viime talvena saada kosketuksen Macyn ajatuksiin ja toimintaan. Olin juuri muuttanut Omavaraopistolta lapsuudenkuntaani Sotkamoon, missä työskentelin toimittajana ja elin kaupunkimaisessa ympäristössä. Se tuntui oudolta ja yksinäiseltä monen vuoden maalla elon ja yhteisöllisyyden jälkeen. Huomasin ahdistuvani naapurien uusista autoista ja kiireisistä elämistä, hakatuista lähimetsistä ja kunnan matkailupöhinästä.
Löysin Macyn ja hänen kollegansa Chris Johnstonen Aktiivisen toivon kurssin sattumalta Macyn sivuilta. Huomasin pohtivani, miksi törmäsin Macyyn niin harvoin. Olisin mieluusti lukenut hänestä suomeksikin. Tuntui myös hassulta ja ristiriitaiselta etsiä ympäristötunteisiin vertaistukea verkosta. Talven elämäntilanteessa se kuitenkin kannatteli kovasti.
Aktiivisen toivon kurssi pohjautuu Macyn työpajoihin ja kaksikon kirjoittamaan kirjaan Active Hope: How to face the mess we are in without going crazy (New World Library, 2011). Kurssilla sain edetä Macyn ja Johnstonen videoiden parissa omaa tahtiani ja halutessani keskustella muiden osallistujien kanssa viesteillä. Kurssi on kaikille avoin ja ilmainen.
Aloitusviikolla Macy kertoo aktiivisen toivon periaatteista: ”Toiveikkuus on optimismia. Aktiivinen toivo puolestaan on kykyä nähdä erilaisia tulevaisuudennäkymiä, vaikkei olo olisi toiveikas.”
Johnstone taas havainnollistaa, kuinka jokaisesta tilanteesta avautuu useita mahdollisia polkuja eteenpäin. Hän kuvaa elämää tarinana, jossa tapahtuu ajoittain käännekohtia. ”Valokuvan sijaan elämämme muistuttaa elokuvaa, jossa kuvat vaihtuvat”, hän avaa. Mikään ei ole pysyvää, vaan olosuhteemme ja toimintamahdollisuutemme muuttuvat jatkuvasti. Käännekohdissa toivottomilta vaikuttaneista asioista tulee mahdollisia.
Koen antoisaksi avointen lauseiden tehtävän, jolla pyrimme pilkkomaan ympäristöahdistustamme osiin. Aluksi kohtaan huoleni listaamalla ne paperille. Seuraavaksi kirjaan toiveitani alkulauseella ”Mitä haluaisin tapahtuvan on…”. Kolmanneksi vuorossa ovat toiveideni tiellä olevat esteet, sitten minua tukevat asiat ja lopuksi käytännön toimet, joilla voin seuraavan viikon aikana edistää toiveideni toteutumista.
Vaikutun heti Johnstonen ilmaisun rauhallisuudesta ja Macyn olemuksen voimallisuudesta. Saan kokea sekä rauhaa että määrätietoisuutta heidän seurassaan. On myös arvokasta kuulla Johnstonen kokemuksia hänen aiemmasta työstään riippuvuuksista toipuvien parissa. Hän kertoo, kuinka riippuvuuteen heräämistä on voinut seurata muutos. Sama pätee ympäristökriisiin heräämisen kohdalla. Tunnistan vaiheet vahvasti ainakin omalla kohdallani.
Kipu kertoo välittämisestä
Kurssin ytimessä on kiitollisuus. Se on Macyn luoman ”Aktiivisen toivon spiraalin” ensimmäinen askel. ”Olemme joka tapauksessa elossa ja elämä on aina ihmeellistä”, hän muistuttaa. Johnstonen harjoitukset opettavat tunnistamaan, mistä ja kenelle koemme kiitollisuutta. Hän kannustaa viestimään siitä, jolloin kiitollisuus lisääntyy maailmassa. Koen kiitollisuuteen palaamisen yllättävän voimauttavaksi ja selkeyttäväksi kokemukseksi. Ryhtini suoristuu ja katson elämää uudessa valossa.
Kivun kunnioittaminen on spiraalin toinen askel.5 ”Suru, viha ja pelko ovat terveitä ja tarpeellisia tunteita tilanteessa, joka on tuhoisa elämälle”, Macy sanoo. Kokemamme maailmantuska kertoo välittämisestämme. Koen valtavaa helpotusta oivalluksesta, jonka myötä pystyn suhtautumaan tunteisiini sekä suoraviivaisemmin että lempeämmin. ”Voimme käsittää kipumme uudelleen kykynä kärsiä maailman kanssa”, Macy jatkaa.
Kivun kunnioittamista seuraa uusin silmin näkeminen. Kahden viikon ajan pyrimme löytämään eri tapoja hahmottaa maailmaa ja osallisuuttamme siihen. Tässä nousi esiin Macyn paneutuminen systeemiajatteluun. Käsittelemme niin Gaia-teoriaa kuin emergenssiä ja kolonialismin purkamista.
Mieleeni jää Macyn lause tiibetinbuddhalaisesta profetiasta: ”Tarvitsemme sekä myötätuntoa että kaiken keskinäisriippuvuuden radikaalia tiedostamista.” Macy puhuu maailmasta laajempana kehonamme. Gaia-teoriaa Schumacher Collegessa opettava geologi Stephan Harding puolestaan esittelee, kuinka voimme hahmottaa maapallon yhtenä eliönä.
Johnstone taas avaa emergenssin käsitettä: ”Kun kaksi osaa tai ihmistä kohtaa, syntyy jotain enemmän kuin he erillisinä.” Yazzie Min ja Johnstone pohtivat kolonialismin syntyvän erillisyydestä, me vastaan nuo -ajatuksesta. Heidän mukaansa se on johtanut nykyiseen ylikulutukseenkin.
Ruskeana ihmisenä Min näkee, että kolonialismin kokemuksen ytimessä on etuoikeuksien puuttuminen. ”Kuinka valkoinen ihminen voisi ymmärtää vastaavaa etuoikeuksien puuttumista?” hän pohtii.
Kaksikko siirtyy pohtimaan rakentavaa suhtautumista etuoikeuksiimme. ”Tiedosta ja hyväksy etuoikeutesi. Perehdy ja ymmärrä, mitä ne tarkoittavat”, Min sanoo. ”Vaikka olisit nähnyt paljon vaivaa [asemasi eteen], etuoikeudet ovat silti rakenteellisesti olemassa”, hän jatkaa.
Johnstone muistuttaa lempeyden merkityksestä: ”Myötätunnon avulla voimme tiedostaa vaikeita puoliamme.”
Toimintaan ja takaisin
Spiraalin viimeinen askel on eteenpäin meneminen. Se tarkoittaa toimintaan siirtymistä uusien näkökulmien avulla. Teemme uudelleen tehtävän lauseenaloituksista. Huomaan, että se auttaa suuntautumaan toimintaan lempeydellä. Riittää, että mietin seuraavan viikon askeleet. Kokonaisuus kyllä pysyy mielessäni.
Spiraalissa voin palata toiminnasta jälleen kiitollisuuteen, siitä kivun kunnioittamiseen ja taas uusin silmin näkemiseen. Huomaan spiraalin auttavan aina, kun muistan käyttää sitä.
Viimeisellä viikolla opin keinoja jakaa kurssin taitoja eteenpäin. Huomaan, että kaipaan kovasti aihepiiriin liittyvää paikallista yhteisöllisyyttä. Suomessa ainakin Kaisa Käärmemaa pitää Aktiivisen toivon työpajoja.
Verkossakin jaettu yhteisöllisyys inspiroi yllättävän paljon. Kukaan ei ollut kurssilla huvikseen. Jaoimme kaikki samaa huolta, surua ja välittämistä. Ihmiset elivät ympäri maailmaa ja sain kuulla uusista projekteista.
Keväällä muutimme kumppanini kanssa ystäviemme yhteisöön maalle. Unohdin Macyn kurssin, kun pääsin kasvimaalle, jakamispiireihin ja yhteiskokkailuihin. Huvituin tajutessani sen. Myös ympäristöahdistus hellitti, mutta päivien lyhetessä se alkoi palata. Tällöin löysin taas yllättävän voimauttavaa apua Macyn ajatuksista.
Mieleeni on jäänyt erityisesti yksi Macyn lause: ”Voit kokea rinnassasi painetta, niin kuin sydämesi olisi murtumassa. Muista, ettei niin voi käydä. Sydän, joka murtuu auki, voi kannatella koko maailmankaikkeutta.”
Olen syvästi kiitollinen siitä, että sain tutustua Macyyn vielä hänen eläessään. Toivottavasti hän inspiroi meitä myös jatkossa.
Lähteet:
Aktiivisen toivon kurssin aineistot ja keskustelut: https://activehope.training/courses/
Joanna Macy & Her Work (2025): www.joannamacy.net [Haettu 3.8.2025]
Maailman Kuvalehti (2023): ”Toisenlainen loma Tampereella – Ohjaaja auttaa aktivisteja etsimään toivoa maailmantuskan keskellä”. https://maailmankuvalehti.fi/2023/vain-verkossa/pitkat/toisenlainen-loma-tampereella-ohjaaja-auttaa-aktivisteja-etsimaan-toivoa-maailmantuskan-keskelta/ 18.8.2023 [Haettu 3.8.2025]
Maddie Harland: ”The Great Turning”. Permaculture Magazine No. 45.
On being (2019): ”Joanna Macy, A Wild Love for the World”. https://onbeing.org/programs/joanna-macy-a-wild-love-for-the-world/ 25.4.2019 [Haettu 25.7.2025]
1Engl. Great Turning.
2Macyn Aktiivisen toivon kurssilla käsite Great Turning jaetaan tarkoittamaan käsitteitä Turning up (to play our part) ja Turning towards (a life-sustaining society).
3Suom. syväekologinen toiminta ja epätoivon ja voimaantumisen työ.
4Suom. Yhteyteen palauttava toiminta.
5Engl. Honouring Our Pain for the World
