Kaikki kirjoittajan Verkkotoimitus artikkelit

Kiitollisuus ja kipu – Joanna Macyn perintö

Teksti Mette Hartonen

Ingressi: Joanna Macy kuoli heinäkuussa 96-vuotiaana. Elämänsä aikana hän piti satoja elämää suojelevaa toimijuutta vahvistavia työpajoja. Inspiroiduin ja vaikutuin Macyn Aktiivisen toivon kurssista.

Joanna Macy. Kuva Adam Loften.

Tutustuin Joanna Macyn ajatteluun ensi kertaa vanhassa Permaculture-lehdessä Omavaraopistolla. Vaikutuin heti hänen elämänasenteestaan. ”Emme voi tietää, olemmeko täällä kuolemassa maailman kanssa vai synnyttämässä elämän uutta lukua”, Macy sanoi haastattelussa. Hän näki, että kuolema ja syntymä muistuttavat paljon toisiaan.

”Voimme vain olla kiitollisia tästä hetkestä, tästä hengityksestä ja tästä ihmeellisestä kyvystä kohdistaa huomiotamme”, Macy muistuttaa. ”On turha vaatia, että asiat olisivat kuten ennen, sillä eivät ne silloinkaan olleet niin hyvin”, hän jatkaa.

Haastattelussa Macy puhuu suuresta käänteestä.1 Hän uskoi sen tapahtuvan, kun ihmiset heräävät ympäristökriisiin ja alkavat löytää keinoja sen kohtaamiseksi. Myöhemmin Macy on alkanut keskittyä romahduksen kohtaamisen tukemiseen. Tässä ajassa suureksi käänteeksi riittää, että tekee oman osuutensa elämän säilyttämisen puolesta.2

Romahdustietoisuuteen liittyen Macy puhuu kuitenkin radikaalista epävarmuudesta: ”Samalla, kun voimme tunnistaa vahvat ja pelottavat trendit, emme voi varmasti tietää, mitä tapahtuu”, hän muistuttaa. ”On parempia ja huonompia versioita siitä, kuinka asiat voivat mennä”, Macy jatkaa.

”Elämänmuodot ovat käyneet läpi aikoja, jolloin tulevaisuus on varmasti vaikuttanut toivottomalta. Kun happi oli myrkyllistä, kuka olisi uskonut, että elämä kehittäisi hengitysjärjestelmän käyttämään sitä?” hän lopettaa.

Buddhalaisuudesta ympäristöaktivismiin

Macy teki elämäntyönsä yhdistämällä syväekologiaa ja buddhalaisuutta. Uskonnollisessa perheessä kasvanut Macy toimi nuorena Intiassa rauhanliikkeessä ja auttoi tiibetiläisiä pakolaisia. Macy ihastui heidän valoisaan elämänasenteeseensa vainojen keskellä. Palattuaan Yhdysvaltoihin Macy alkoi perehtyä buddhalaisuuteen ja väitteli uskontotieteen tohtoriksi.

Macy sai kuulla ydinvoiman vaaroista insinööritaustaiselta pojaltaan jo 1960-luvulla. Hän alkoi aktivistiystäviensä kanssa varoittaa ihmisiä niin radioaktiivisen saastumisen vaaroista kuin psyykkisestä turtumisesta ydinvoimaan. Ympäristöaktivismi tuli Macyn elämään jo ennen kuin sanaa oli keksitty.

Macy kehotti seuraamaan intohimoaan tai iloaan: ”Sysäys maailmamme palvelemiseksi voi kulkea kaikkien meidän kautta ja laittaa toimimaan eri tavoin. Tärkeintä on sellainen toiminta, mikä kutsuu itseä vahvimmin”, hän sanoi.

Kutsuvat asiat eivät kuitenkaan välttämättä ole miellyttäviä, kuten Macyn intohimo radioaktiiviseen saastumiseen. ”Se kuitenkin sai minutpohtimaan tulevia sukupolvia paljon. Heistä tuli minulle niin todellisia, että aloin aistia heidän tukensa ja ohjauksensa”, hän kertoo aktivismistaan.

Ympäristöheräämisensä myötä Macy alkoi pitää työpajoja, joissa ympäristötunteita kohdataan yhdessä. Tavoitteena oli yhteisöllisyys, vertaistuki ja voimaantuminen toimimaan. Aluksi Macy käytti työpajoista nimiä Deep Ecology Work ja Despair & Empowerment Work.3 Myöhemmin hän vakiinnutti nimen Work that Reconnects.4

Neljänkymmenen vuoden aikana Macy ehti pitää satoja työpajoja 17 maassa. Hän kirjoitti myös kymmenen kirjaa, jotka käsittelevät syväekologista suhtautumista maailmaan ja itseen. Kirjoista on suomennettu Maailma rakastajana ja minuutena– Keinoja maailmanlaajuisen ympäristökatastrofin torjumiseksi (Basam Books, 2009). Sitä olen päässyt vain selailemaan.

Kokemukseni aktiivisen toivon kurssilta

Halusin viime talvena saada kosketuksen Macyn ajatuksiin ja toimintaan. Olin juuri muuttanut Omavaraopistolta lapsuudenkuntaani Sotkamoon, missä työskentelin toimittajana ja elin kaupunkimaisessa ympäristössä. Se tuntui oudolta ja yksinäiseltä monen vuoden maalla elon ja yhteisöllisyyden jälkeen. Huomasin ahdistuvani naapurien uusista autoista ja kiireisistä elämistä, hakatuista lähimetsistä ja kunnan matkailupöhinästä.

Löysin Macyn ja hänen kollegansa Chris Johnstonen Aktiivisen toivon kurssin sattumalta Macyn sivuilta. Huomasin pohtivani, miksi törmäsin Macyyn niin harvoin. Olisin mieluusti lukenut hänestä suomeksikin. Tuntui myös hassulta ja ristiriitaiselta etsiä ympäristötunteisiin vertaistukea verkosta. Talven elämäntilanteessa se kuitenkin kannatteli kovasti.

Aktiivisen toivon kurssi pohjautuu Macyn työpajoihin ja kaksikon kirjoittamaan kirjaan Active Hope: How to face the mess we are in without going crazy (New World Library, 2011). Kurssilla sain edetä Macyn ja Johnstonen videoiden parissa omaa tahtiani ja halutessani keskustella muiden osallistujien kanssa viesteillä. Kurssi on kaikille avoin ja ilmainen.

Aloitusviikolla Macy kertoo aktiivisen toivon periaatteista: ”Toiveikkuus on optimismia. Aktiivinen toivo puolestaan on kykyä nähdä erilaisia tulevaisuudennäkymiä, vaikkei olo olisi toiveikas.”

Johnstone taas havainnollistaa, kuinka jokaisesta tilanteesta avautuu useita mahdollisia polkuja eteenpäin. Hän kuvaa elämää tarinana, jossa tapahtuu ajoittain käännekohtia. ”Valokuvan sijaan elämämme muistuttaa elokuvaa, jossa kuvat vaihtuvat”, hän avaa. Mikään ei ole pysyvää, vaan olosuhteemme ja toimintamahdollisuutemme muuttuvat jatkuvasti. Käännekohdissa toivottomilta vaikuttaneista asioista tulee mahdollisia.

Koen antoisaksi avointen lauseiden tehtävän, jolla pyrimme pilkkomaan ympäristöahdistustamme osiin. Aluksi kohtaan huoleni listaamalla ne paperille. Seuraavaksi kirjaan toiveitani alkulauseella ”Mitä haluaisin tapahtuvan on…”. Kolmanneksi vuorossa ovat toiveideni tiellä olevat esteet, sitten minua tukevat asiat ja lopuksi käytännön toimet, joilla voin seuraavan viikon aikana edistää toiveideni toteutumista.

Vaikutun heti Johnstonen ilmaisun rauhallisuudesta ja Macyn olemuksen voimallisuudesta. Saan kokea sekä rauhaa että määrätietoisuutta heidän seurassaan. On myös arvokasta kuulla Johnstonen kokemuksia hänen aiemmasta työstään riippuvuuksista toipuvien parissa. Hän kertoo, kuinka riippuvuuteen heräämistä on voinut seurata muutos. Sama pätee ympäristökriisiin heräämisen kohdalla. Tunnistan vaiheet vahvasti ainakin omalla kohdallani.

Kipu kertoo välittämisestä

Aktiivisen toivon spiraali. Kuva Dori Midnight.

Kurssin ytimessä on kiitollisuus. Se on Macyn luoman ”Aktiivisen toivon spiraalin” ensimmäinen askel. ”Olemme joka tapauksessa elossa ja elämä on aina ihmeellistä”, hän muistuttaa. Johnstonen harjoitukset opettavat tunnistamaan, mistä ja kenelle koemme kiitollisuutta. Hän kannustaa viestimään siitä, jolloin kiitollisuus lisääntyy maailmassa. Koen kiitollisuuteen palaamisen yllättävän voimauttavaksi ja selkeyttäväksi kokemukseksi. Ryhtini suoristuu ja katson elämää uudessa valossa.

Kivun kunnioittaminen on spiraalin toinen askel.5 ”Suru, viha ja pelko ovat terveitä ja tarpeellisia tunteita tilanteessa, joka on tuhoisa elämälle”, Macy sanoo. Kokemamme maailmantuska kertoo välittämisestämme. Koen valtavaa helpotusta oivalluksesta, jonka myötä pystyn suhtautumaan tunteisiini sekä suoraviivaisemmin että lempeämmin. ”Voimme käsittää kipumme uudelleen kykynä kärsiä maailman kanssa”, Macy jatkaa.

Kivun kunnioittamista seuraa uusin silmin näkeminen. Kahden viikon ajan pyrimme löytämään eri tapoja hahmottaa maailmaa ja osallisuuttamme siihen. Tässä nousi esiin Macyn paneutuminen systeemiajatteluun. Käsittelemme niin Gaia-teoriaa kuin emergenssiä ja kolonialismin purkamista.

Mieleeni jää Macyn lause tiibetinbuddhalaisesta profetiasta: ”Tarvitsemme sekä myötätuntoa että kaiken keskinäisriippuvuuden radikaalia tiedostamista.” Macy puhuu maailmasta laajempana kehonamme. Gaia-teoriaa Schumacher Collegessa opettava geologi Stephan Harding puolestaan esittelee, kuinka voimme hahmottaa maapallon yhtenä eliönä.

Johnstone taas avaa emergenssin käsitettä: ”Kun kaksi osaa tai ihmistä kohtaa, syntyy jotain enemmän kuin he erillisinä.” Yazzie Min ja Johnstone pohtivat kolonialismin syntyvän erillisyydestä, me vastaan nuo -ajatuksesta. Heidän mukaansa se on johtanut nykyiseen ylikulutukseenkin.

Ruskeana ihmisenä Min näkee, että kolonialismin kokemuksen ytimessä on etuoikeuksien puuttuminen. ”Kuinka valkoinen ihminen voisi ymmärtää vastaavaa etuoikeuksien puuttumista?” hän pohtii.

Kaksikko siirtyy pohtimaan rakentavaa suhtautumista etuoikeuksiimme. ”Tiedosta ja hyväksy etuoikeutesi. Perehdy ja ymmärrä, mitä ne tarkoittavat”, Min sanoo. ”Vaikka olisit nähnyt paljon vaivaa [asemasi eteen], etuoikeudet ovat silti rakenteellisesti olemassa”, hän jatkaa.

Johnstone muistuttaa lempeyden merkityksestä: ”Myötätunnon avulla voimme tiedostaa vaikeita puoliamme.”

Toimintaan ja takaisin

Spiraalin viimeinen askel on eteenpäin meneminen. Se tarkoittaa toimintaan siirtymistä uusien näkökulmien avulla. Teemme uudelleen tehtävän lauseenaloituksista. Huomaan, että se auttaa suuntautumaan toimintaan lempeydellä. Riittää, että mietin seuraavan viikon askeleet. Kokonaisuus kyllä pysyy mielessäni.

Spiraalissa voin palata toiminnasta jälleen kiitollisuuteen, siitä kivun kunnioittamiseen ja taas uusin silmin näkemiseen. Huomaan spiraalin auttavan aina, kun muistan käyttää sitä.

Viimeisellä viikolla opin keinoja jakaa kurssin taitoja eteenpäin. Huomaan, että kaipaan kovasti aihepiiriin liittyvää paikallista yhteisöllisyyttä. Suomessa ainakin Kaisa Käärmemaa pitää Aktiivisen toivon työpajoja.

Verkossakin jaettu yhteisöllisyys inspiroi yllättävän paljon. Kukaan ei ollut kurssilla huvikseen. Jaoimme kaikki samaa huolta, surua ja välittämistä. Ihmiset elivät ympäri maailmaa ja sain kuulla uusista projekteista.

Keväällä muutimme kumppanini kanssa ystäviemme yhteisöön maalle. Unohdin Macyn kurssin, kun pääsin kasvimaalle, jakamispiireihin ja yhteiskokkailuihin. Huvituin tajutessani sen. Myös ympäristöahdistus hellitti, mutta päivien lyhetessä se alkoi palata. Tällöin löysin taas yllättävän voimauttavaa apua Macyn ajatuksista.

Mieleeni on jäänyt erityisesti yksi Macyn lause: ”Voit kokea rinnassasi painetta, niin kuin sydämesi olisi murtumassa. Muista, ettei niin voi käydä. Sydän, joka murtuu auki, voi kannatella koko maailmankaikkeutta.”

Olen syvästi kiitollinen siitä, että sain tutustua Macyyn vielä hänen eläessään. Toivottavasti hän inspiroi meitä myös jatkossa.

Lähteet:

Aktiivisen toivon kurssin aineistot ja keskustelut: https://activehope.training/courses/

Joanna Macy & Her Work (2025): www.joannamacy.net [Haettu 3.8.2025]

Maailman Kuvalehti (2023): ”Toisenlainen loma Tampereella – Ohjaaja auttaa aktivisteja etsimään toivoa maailmantuskan keskellä”. https://maailmankuvalehti.fi/2023/vain-verkossa/pitkat/toisenlainen-loma-tampereella-ohjaaja-auttaa-aktivisteja-etsimaan-toivoa-maailmantuskan-keskelta/ 18.8.2023 [Haettu 3.8.2025]

Maddie Harland: ”The Great Turning”. Permaculture Magazine No. 45.

On being (2019): ”Joanna Macy, A Wild Love for the World”. https://onbeing.org/programs/joanna-macy-a-wild-love-for-the-world/ 25.4.2019 [Haettu 25.7.2025]

1Engl. Great Turning.

2Macyn Aktiivisen toivon kurssilla käsite Great Turning jaetaan tarkoittamaan käsitteitä Turning up (to play our part) ja Turning towards (a life-sustaining society).

3Suom. syväekologinen toiminta ja epätoivon ja voimaantumisen työ.

4Suom. Yhteyteen palauttava toiminta.

5Engl. Honouring Our Pain for the World

Kolumni: Kirveen ja sahan filosofiaa

Kuluneena kesänä tein metsätöitä kirveellä ja muutamalla sahalla. Halusin käsittää, minkälainen kokemus puusta syntyy sitä hakkaaville tai sahaaville käsille. Siispä tartuttuani kirvesvarteen, sahankaareen tai justeerinkahvaan kysyin käsiltäni: Miltäpä tuntuu?

Kirves ja saha antavat mahdollisuuden pohtia työkalun ja koneen erilaista luonnetta. Karl Marx esitti Pääomassa, että työkalun ja koneen varsinainen ero ei löydy käyttövoimasta. Kädet voivat siis tuottaa käyttövoiman yhtä hyvin työkalulle kuin koneelle.

Ehkäpä kädet myös tuntevat, käyttävätkö ne työkalua vai konetta.

Jos kaataa puun kirveellä ja toisen sahalla, voi huomata, miten erilaista työtä kädet tekevät. Kirveellä hakataan lovi eli lastuus kaadettavan puun molemmin puolin. Lastuus syvenee isku kerrallaan; vaikka työ käy sukkelaan, hakkaaja näkee jokaisen lastun irtoamisen ja jokainen lyönti on yksilöllinen, sen mukaan lyöty, miten työ etenee. Kun kaadan puuta, lyön useita iskuja lastuuksen yläpintaan ja sitten alapintaan iskun, joka lennättää kerralla koko joukon lastuja ilmaan. Vähitellen puun sisus tulee näkyviin.

Sahalla kaadettaessa tehdään ensi pienempi kaatolovi kaatamissuuntaan ja sitten pidempi sahaus rungon toiselta puolelta. Kädet kihnuttavat edestakaisia samanlaisena toistuvia liikkeitä. Kirvestyöhön nähden sahaaminen tuntuu tylsältä. Sahaaminen ei myöskään kirvestyön tavoin avaa liike kerrallaan syvenevää näkymää puuhun – sahaaja kihnuttaa ikään kuin sokeana. Puun vuosirenkaat paljastuvat vasta puun kaaduttua.

Työkalun ja koneen erilaista liikettä on pohtinut filosofi Hannah Arendt teoksessaan Vita activa – Ihmisenä olemisen ehdot. Hänen mukaansa ihmisvartalon liike määrää työkalun liikkeen, mutta kone mukauttaa ihmisvartalon liikkeet omaan tahtiinsa. Metsätöitä tehdessäni käteni ovat hyvin tietoisia tästä: kädet määräävät kirveen liikkeen, mutta saha vaatiessaan edestakaisen samanlaisena toistuvan työtahdin määrää käsien liikkeen.

Jos työtä tekeviltä käsiltä kysyy, alkoi metsätyön koneellistuminen justeerin ja kuusenoksasta tai katajasta taivutetun kaarisahan käyttöön otosta. Arendt jatkaa pohdintaansa siitä, miten kehittyneimmätkään työkalut eivät korvaa ihmiskäsiä, mutta alkeellisimmatkin koneet korvaavat ihmiskehon jossain vaiheessa kokonaan. Tämä lienee myös metsätyön koneellistumisen suuntana.

Työkaluna kirves seuraa käden liikkeitä. Kun puuta hakataan tai veistetään, käsien on huomioitava myös puu syineen, lustoineen ja oksineen. Työkalun käyttäjän on jatkuvasti huomioitava puun oma rakenne: on parempi veistää myötäsyyhyn kuin vastasyyhyn. Koneena saha sen sijaan etenee suoraan näistä välittämättä. Työkalu muodostaa konetta vuorovaikutteisemman suhteen puun ja käden välille.

Entäpä, jos kirvestä käyttää halkojen hakkuuseen? Kun puun lyö halki, etenee kirves niin suuressa määrin puun syiden mukaan, että oikeastaan työkalun aiheuttamaa halkeaman etenemistä ei määrää ihmisvartalo vaan sen määrää puu. Pölkyn haljetessa Arendtin hahmottelema työkalun filosofia rakoilee.

Kirveen terä on muodoltaan kiilamainen. Kiilan kyljet yhtyvät teräväksi tahkotuksi terän suuksi. Puuta kaadettaessa terän suu leikkaa puuta, mutta halkoja halottaessa terän suu ainoastaan tunkeutuu puun sisään, minkä jälkeen terän kyljet kiilaavat puun halki. Tällöin terän suu etenee raon sisällä oikeastaan puuhun koskettamatta. Rako etenee puun syyrakenteen mukaisesti, puun tahdon määräämänä.

Kirveellä on kyky ymmärtää yhtä hyvin käden kuin puunkin tahtoa.

Markus Tuormaa

Julkaistu alunperin Elonkehässä 3/24.

Vanhojen metsien merkitys

Teksti: Mette Hartonen

Keskustelu vanhojen metsien tulevaisuudesta käy kiivaana, sillä hallitus ehdotti niiden määritelmää niin tiukaksi, että se rikkoo EU:n biodiversiteettistrategiaa ja komission ohjeistusta. Tutkijat toivovat tieteen kuuntelemista päätöksissä ja tuovat esiin vanhojen metsien välttämättömyyden myös riittävien hiilinielujen luomiseksi.

Vanhat metsät ovat elinehto monimuotoisuuden säilymiselle ja riittävien hiilinielujen luomiseksi Suomessa. Tämä on tutkimuksiin perustuvaa ajantasaista tietoa, mutta haasteena on, kuinka saada päättäjät ja metsätalouden toimijat kuuntelemaan tutkimustuloksia. Vääntöä vanhojen metsien kansallisista määritelmistä käydään yhä, kun oikeuskansleri viime hetkellä vaati tarkennuksia valtioneuvoston eli hallituksen esitykseen1.

Tuorein monimuotoisuuskiista alkoi, kun EU loi vuonna 2020 biodiversiteettistrategiansa, joka määräsi jäsenmaat suojelemaan kaikki niiden alueilla sijaitsevat vanhat ja luonnontilaiset metsät2. Vuonna 2023 EU:n komissio julkaisi jäsenmaille ohjeistuksen niiden määrittelyyn. ”Valtioneuvosto kuitenkin teki esityksestään niin tiukan3, että sen määritelmät rikkovat komission ohjeistusta”, toteaa Suomen ympäristökeskus lausunnossaan ympäristövaliokunnalle4. Syksyllä Koneen Säätiö julkaisi vetoomuksen, jossa 430 ympäristöalan tutkijaa esittää vanhojen metsien määritelmien palauttamista valmisteluun5, jotta kriteerit luotaisiin tieteeseen ja avoimuuteen perustuen.

Miksi tarvittiin uusia määritelmiä?

Ylipäätään se, että vanhoille metsille tarvitsi luoda uudet määritelmät, nähtiin poliittisena päätöksenä6. Tutkijat ja kartoittajat olisivat toivoneet METSO-suojeluohjelman kriteerien käyttöä. METSO-ohjelmassa valtio maksaa yksityisille metsänomistajille määritelmän täyttävän vanhan ja monimuotoisen metsän suojelusta. Vapaaehtoisvoimin ja hankerahoituksella toimiva Luonnonmetsätyöryhmä kartoitti vuosina 2020–2024 valtion mailta 100 000 hehtaaria METSO-suojelukriteerit täyttävää metsää7.

Tämä on vähimmäismäärä, jota kartoittajat ehdottavat suojeltavaksi välittömästi. ”On järjetöntä, että valtio käyttää miljoonia METSO-ohjelmaan ja hakkaa vastaavia ja vielä laajempia metsiä omilla maillaan”, Luonnonmetsätyöryhmän kartoittaja Joni-Matti Kusmin sanoo. Luonnonmetsätyöryhmä kertoo Metsähallituksen löytäneen jo aiemmin mailtaan 593 000 hehtaaria EU:n komission ohjeistuksen mukaista vanhaa metsää8.

Myös Sápmi-työryhmä on kartoittanut Pohjois-Suomessa suojeltavia metsiä ja kokoaa nyt tuloksiaan. Vaarana on kuitenkin, etteivät tulokset kelpaa hyödynnettäväksi. Metsähallitus alkoi kartoittaa hallinnoimiaan maita jo kesäkuussa, vaikka vanhojen metsien määritelmä odotti vielä päätöstä9. Valtioneuvoston esityksessä Metsähallituksen Metsätalous Oy kartoittaisi suojeltavat kohteet, joista maa- ja metsätalousministeriö päättäisi. Lausunnossaan Syke pyytääkin, että suojeluratkaisujen tekoon osallistetaan myös ympäristöministeriö, Metsähallituksen Luontopalvelut sekä alueita kartoittaneet luontojärjestöt10.

Syken Luontoratkaisujen projektipäällikkö Kimmo Syrjänen oli laatimassa valtioneuvostolle Syken ja Luonnonvarakeskuksen ehdotusta vanhojen metsien kriteereistä11. Lausunnossaan ympäristövaliokunnalle Syke toteaa valtioneuvoston kuitenkin tulkinneen ehdotusta vastoin tieteellistä tietoa. Tarkoituksena oli luoda kriteerit vanhojen metsien määrittelemiseksi, koska luonnontilaisten metsien määrittelyyn käytetään YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) määritelmää. Se on ollut käytössä monissa jäsenmaissa jo aiemmin. Huomioitavaa on, että luonnontilaisiin metsiin voi kuulua myös nuorempia metsän kehitysvaiheita.

Hallitus kuitenkin yhdisti määritelmänsä koskemaan vain metsiä, jotka ovat sekä luonnontilaisia että hyvin vanhoja (taulukko 1). ”Esitys jättää kokonaan määritelmän ulkopuolelle ne EU:n tarkoittamat muut vanhat metsät, joita varten kriteerit tuli laatia”, Syke painottaa lausunnossaan. Ehdotuksessa on huomioitu luonnontilaisistakin metsistä vain 75 prosenttia,vaikka kaikki niistä oli tarkoitus suojella.

Luonnontilaisen metsän (vihreä väri) ja vanhan metsän (sininen väri) käsitteet ja niiden suhde VN:n esitykseen vanhojen metsien kriteereistä (mustan katkoviivan rajaama alue). Valtaosa Suomen metsistä on puuntuotannossa (keltainen väri). Huom. eri väristen laatikoiden koot ovat suuntaa-antaiva (eivät perustu pinta-alatietoon). Mukailtu julkaisusta Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2024.

Huoli suojelun valumisesta yksityisiin metsiin

Syrjäsen mukaan komission ohjeistuksen piiriin kuuluvat kaikki muutkin metsänomistajat kuin valtio, vaikka hallitus on luvannut suojella vain valtion hallinnoimat metsät. Yksityisille metsänomistajille hallitus on esittänyt suojelua vapaaehtoisen METSO-ohjelman kautta12. Syrjäsen mukaan METSO-rahoitusta tulisi kuitenkin tällöin merkittävästi lisätä ja sen toteutus ulottaa koko maahan. Ohjelma toimii tällä hetkellä pienessä osassa eteläistä Suomea, kun suurin osa suojelua odottavista vanhoista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa.

Miksi hallitus sitten teki ehdotuksestaan niin tiukan? Syken mukaan valtioneuvoston esityksen tarkoituksena on säilyttää mahdollisimman suuri osa vanhoista metsistä puuntuotannon piirissä. Metsänomistajia edustava MTK on alusta asti vaatinut suojeltavien metsien määritelmästä ”sellaista, johon valtion rahat riittävät”13. MTK katsoo, että ”löysät” – eli tutkimustietoon nojaavat – kriteerit johtaisivat niin sanottuun harmaaseen suojeluun. Tällöin valtiolla ei olisi varaa lunastaa vanhoja metsiä, mutta metsänomistajat eivät myöskään saisi niistä tuloja, koska yhtiöt eivät uskaltaisi ostaa niistä puuta.

Syrjäsen mukaan tilanne on kuitenkin päinvastoin: juuri liian tiukkojen kriteerien myötä joudutaan hyvin epäselvään tilanteeseen metsänomistajien kannalta. ”Jos metsäyritykset ostavat puuta hallituksen määritelmän ulkopuolelle jäävistä vanhoista metsistä, jotka täyttävät komission määritelmän, rikkovat ne EU:n biodiversiteettistrategian lisäksi EU:n säädöksiä”, hän sanoo. Syrjäsen mukaan tämä johtaa joko laittomiin hakkuisiin tai siihen, että yksityiset metsänomistajat maksavat laskun metsien säästämisestä. EU:n säädösten rikkomisesta voi tulla jälkikäteen sanktioita. Syken mukaan suuren laskun voivat aiheuttaa myös ennallistamisasetuksesta syntyvät velvoitteet.

Metsien suojelun tuomiin taloudellisiin säästöihin vetoavat myös ympäristöekonomian emeritusprofessori Markku Ollikainen ja tutkijatohtori Johanna Kangas Koneen Säätiön tuoreessa selvityksessä. He laskivat, että vanhojen metsien suojelu 100 000 hehtaarin alalta toisi Suomelle 185 miljoonaa euroa taloudellista hyötyä niiden hakkaamiseen verrattuna14. 100 000 hehtaarin ala olisi Luontopaneelin ja ympäristöministeriön suositusten mukainen. Hallitus kuitenkin esittää tästä vain viidesosan eli 20 000 hehtaarin suojelua.

Suomi on EU:n biodiversiteettistrategian myötä sitoutunut suojelemaan 30 prosenttia maa- ja vesipinta-alastaan. Tästä 10 prosenttia kuuluisi tiukan suojelun piiriin ja 20 prosenttia osittaisen. Luontopaneelin selvityksen mukaan lisärahoitustarve metsien suojelulle tavoitteeseen pääsemiseksi olisi noin 6,8 miljardia euroa15. Tämä tarkoittaisi 760 miljoonaa euroa vuosittain, jos suojelu haluttaisiin toteuttaa tavoitevuoden 2030 loppuun mennessä.

Ongelmallisen tilanteesta tekee se, ettei suojelutavoitteita ole asetettu maakohtaisesti, eikä niistä lipsumisesta ole tiedossa sanktiota. Luonnonmetsätyöryhmän Kusmin toivoo, että aidosti sitoviin sopimuksiin päästäisiin pian.

Monimuotoisuus tarvitsee tilaa

Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrénin mukaan edes 30 prosentin suojelu ei riitä pelastamaan luonnon monimuotoisuutta16. Hän kertoo tutkijoiden esittäneen 30 prosentin tavoitteen lisäksi 20 prosentin suojelua maa-alueilla ilmaston vakauttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaisi 50 prosentin suojelua, minkä Sitra näkee haastavan nykyisen talousjärjestelmämme, luonnonvaraperustamme ja koko elämäntapamme17.

Hoffrénin mukaan jopa maailman johtajat tunnustivat luontokadon ihmisen olemassaoloa uhkaavaksi kriisiksi YK:n luontokokouksessa lokakuussa 2021. Yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme ovat täysin riippuvaisia hyvinvoivasta luonnosta, ja vanhojen metsien merkitys monimuotoisuuden säilyttämisessä on erittäin suuri. Tätä painottavat myös Syrjänen ja Kusmin.

Suurin osa Suomen pinta-alasta on metsää. Metsien lajit ovat kehittyneet satojen miljoonien vuosien aikana, jolloin vanhojen metsien osuus on ollut 50–90 prosenttia18. Pudotus nykytilanteeseen on tapahtunut vain yhden puusukupolven aikana, sillä metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoin mukaan vielä 1900-luvun alussa Suomessa oli hyvin laajoja vanhoja metsiä. Nykyään vanhojen metsien osuus enää 12–13 prosenttia ja luonnontilaisiksi luokiteltujen alle kolme prosenttia metsämaan alasta19. Luonnontilaiseksi luokitellaan metsä, jossa ihmisen toiminta ei näy.

Suomen metsissä elää noin 20 000 lajia, joista 2600 kuuluu uhanalaisiin tai silmälläpidettäviin eli lähellä uhanalaista oleviin20. Uhanalaisista lajeista yli kolmasosa tarvitsee elinympäristökseen vanhaa metsää21. Syrjäsen mukaan pelkästään lahopuusta riippuvaisia lajeja on yli 5000. Esimerkiksi erittäin uhanalaiseksi muuttunut hömötiainen tarvitsee vanhoja kuusikkoja elääkseen22.

Lajit tarvitsevat myös riittävän laajoja elinalueita. Tätä tarkoitusta varten Luonnonmetsätyöryhmä loi mallin koko maan kattavista luontokäytävistä, jotka yhdistäisivät olemassa olevat merkittävät metsiensuojelualueet. Tällä lailla voitaisiin etenkin valtion maita hyödyntäen luoda koko maan laajuinen metsämaiden verkosto 23.

Miten vanhat metsät sitovat hiiltä?

Suomi voi joutua päästökaupan myötä miljardilaskun maksajaksi, koska metsiä on hakattu liikaa suhteessa hiilinieluihin24. Suomi on myös hyvin lähellä ilmastolakinsa rikkomista. Joulukuussa julkaistiin sekä Syken tutkimus että hallituksen tilaama taustaselvitys, joissa ilmeni jopa yli 10 miljoonan tonnin lisätarve päästöjen vähentämiselle25. Syken tutkijoiden mukaan kuilu voidaan kuroa umpeen laskemalla hakkuutasoa nykyisestä 60 miljoonaan kuutioon vuodessa. Se tarkoittaisi paluuta noin 15 vuoden takaiseen hakkuutasoon.

Vanhoilla metsillä on merkittävä rooli riittävien hiilinielujen säilyttämisessä. Metsätutkija ja metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala oikaisee yleisen harhaluulon vanhan metsän muuttumisesta päästölähteeksi. Hänen mukaansa puut kasvavat sitovat hiiltä koko elämänsä ajan, männyt 600-vuotiaiksi ja kuuset 300-vuotiaiksi26. Vanhan puun ulkopinta on suuri, joten Pukkalan mukaan se kasvaa yhtä paljon tilavuutta kuin nuorempi puu, vaikka vuosittainen kasvurengas eli lusto on ohuempi.

Vanhassa metsässä ero nuoreen on se, että kasvun sitoma hiilimäärä siirtyy kuolleiden puiden mukana metsän maaperään eli kuolleen orgaanisen aineen hiilivarastoon. Metsämaan hiilinieluja kasvattaa myös karike, jota syntyy vanhoista ja suurista puista merkittäviä määriä. Keski-Suomessa kasvava runsaspuustoinen kuusikko voi Pukkalan mukaan tuottaa neljä tonnia neulaskariketta hehtaarille. Lisäksi puut uudistavat hienojuuristonsa vuosittain lähes kokonaan, mistä syntyy saman verran orgaanista ainetta maaperään kuin varisevasta karikkeesta. Merkittävä rooli on myös puiden kanssa symbioosissa elävillä mykorritsasienillä. Arvioiden mukaan niihin imeytyy jopa kolmasosa maailmassa poltettujen fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöistä27.

Kun vanhan metsän kasvu on pysähtynyt, se sitoo silti karikkeen ja kuolevien puiden muodossa 5,5 tonnia hiiltä hehtaarilta vuodessa28. Jossain vaiheessa kuolleen orgaanisen aineksen nopea lisääntyminen pysähtyy. Näin käy noin sadan vuoden kuluttua puuston tilavuuden ja biomassan kasvun loppumisesta. Koska orgaaninen aine lahoaa koko ajan, metsä sitoo tällöin enää vähän hiiltä. Nieluna se kuitenkin pysyy Pukkalan mukaan kaukaiseen tulevaisuuteen saakka. Osa lahoavasta aineksesta nimittäin muuttuu humukseksi, joka sitoutuu maahan lähes pysyvästi.

Metsän maaperä on puustoa suurempi hiilivarasto, selviää myös Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta29. Suomen metsien puustoon on varastoitunut hiiltä 800 miljoonaa tonnia ja kangasmaiden maaperään 1000 miljoonaa tonnia. Turpeesta hiiltä löytyy puolestaan 5600 miljoonaa tonnia30.

Luken mukaan avohakkuun jälkeen maaperä muuttuu päästölähteeksi 10–50 vuodeksi, koska hajotustoiminta maaperässä kiihtyy maanmuokkauksen ja lisääntyneen lämmön myötä. Avohakkuu pienentää myös karikkeen muodossa tapahtuvaa hiilensidontaa pitkäksi aikaa, koska nuoret puut eivät pysty kovin nopeasti korvaamaan hakattujen suurten puiden kariketuotantoa. Hiilinielujen säästämiseksi Luke suosittelee jatkuvapeitteistä kasvatusta voimakkaiden harvennusten ja avohakkuiden sijaan.

Toinen harhaluulo on Pukkalan mukaan se, että hyvin kasvava metsä olisi ilmastovaikutuksiltaan paras. ”Ilmastovaikutuksen määrää kuitenkin se, paljonko ilmakehässä on hiilidioksidia”, hän sanoo. Hiilidioksidia on ilmakehässä sitä vähemmän, mitä suurempi metsien hiilivarasto on. Pukkala muistuttaa, että vanhojen metsien hiilivarasto on suuri, minkä ansiosta ne hillitsevät ilmastonmuutosta.

Hakkuita perustellaan myös sillä, että niiden kautta siirretään hiiltä metsistä puutuotteisiin. Vuonna 2022 runkopuun hakkuupoistumasta tukkipuun osuus oli vajaa 40 prosenttia31. Tukista puolet eli rungon tilavuudesta alle 20 prosenttia voidaan valmistaa sahatavaraksi. Pukkalan mukaan muut puusta valmistetut tuotteet ovat huonoja hiilivarastoja, koska hiili vapautuu sellusta ja paperista käytännössä heti. Suurin osa puun biomassasta poltetaan, jolloin sen sisältämä hiili vapautuu heti ilmakehään.

Toivoa tutkijat näkevät siinä, että hakkuiden vähentämisestä on alettu puhua, jopa kokoomuslaisen ympäristöministerin suulla. Myös ympäristöjärjestöjen valitus valtioneuvoston riittämättömistä toimista ilmastolain ja kansainvälisten sitoutumisten noudattamiseksi otettiin tällä kertaa käsittelyyn32. Korkein hallinto-oikeus antoi hallitukselle kuitenkin vielä lisäaikaa toimia.

Artikkelin kirjoittamisen jälkeen Luonnonvarakeskus julkaisi ennakkotietonsa kasvihuonekaasuinventaariostaan. Sen mukaan Suomen metsät ovat muuttuneet päästölähteeksi vuonna 2021, koska korkean hakkuutason takia puuston kasvu ei enää kata metsämaaperän päästöjä33. Maaperän päästöt ovat lisääntyneet, koska ilmaston lämpeneminen nopeuttaa hajotustoimintaa.

1 Helsingin Sanomat (2024): ”Oikeuskansleri puuttui viime hetkellä hallituksen kiisteltyyn metsäpäätökseen”.www.hs.fi/politiikka/art-2000010816773.html7.11.2024 [Haettu 13.1.2025]

2 Suomen ympäristökeskus (2024): ”Luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät Suomessa” https://helda.helsinki.fi/items/0dab79c5-dc5d-43d4-9a0f-b59a96c52589

3 Ministerit vahvistivat tiukat kriteerit: Etelä-Suomesta ei juuri löydy suojeltavaa vanhaa metsää, https://yle.fi/a/74-20093322 [Haettu 28.12.2024]

4 Suomen ympäristökeskus (2024): ”Suomen ympäristökeskuksen lausunto ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemiseen vanhojen metsien suojelukriteereistä 13.9.2024”. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2024-AK-33184.pdf

5 Koneen Säätiö (2024): ”Tutkijavetoomus vanhojen metsien suojelemiseksi”. https://koneensaatio.fi/metsanpuolella/tutkijavetoomus/ 27.6.2024,päivitetty 2.9.2024.
[Haettu 13.1.2025]

6 Yle (2023): ”Vanhojen metsien suojelusta uhkaa revetä riita”. https://yle.fi/a/74-20058926 10.11.2023
[Haettu 14.1.2025]

7 Koneen Säätiö (2024): ”Valtion mailta löytyi runsaasti suojelemattomia vanhoja metsiä – mutta Metsähallitus on jo aiemmin paikantanut monikertaisen määrän”. https://koneensaatio.fi/tarinat-ja-julkaisut/valtion-mailta-loytyi-runsaasti-suojelemattomia-vanhoja-metsia/ 26.6.2024
[Haettu 14.1.2025]

8 Koneen Säätiö (2024): ”Valtion mailta löytyi runsaasti suojelemattomia vanhoja metsiä – mutta Metsähallitus on jo aiemmin paikantanut monikertaisen määrän”. https://koneensaatio.fi/tarinat-ja-julkaisut/valtion-mailta-loytyi-runsaasti-suojelemattomia-vanhoja-metsia/ 26.6.2024
[Haettu 14.1.2025]

9 Yle (2024): ”Metsähallitus veti jo johtopäätökset ja alkaa etsiä vanhoja metsiä suojeluun – päätös kriteereistä jumittaa ministereiden pöydällä”. https://yle.fi/a/74-20087117 6.5.2024
[Haettu 14.1.2025]

10 Suomen ympäristökeskus (2024): ”Suomen ympäristökeskuksen lausunto ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemiseen vanhojen metsien suojelukriteereistä 13.9.2024”. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2024-AK-33184.pdf

11 Suomen ympäristökeskus (2024): ”Luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät Suomessa : Euroopan komission ohjeet ja kansallinen tarkastelu”. https://helda.helsinki.fi/items/0dab79c5-dc5d-43d4-9a0f-b59a96c52589

12 Valtioneuvosto (2024): ”Valtion maille uusi suojelupäätös ja vanhojen metsien kansalliset kriteerit lausuntokierrokselle”. https://valtioneuvosto.fi/-/1410903/valtion-maille-uusi-suojelupaatos-ja-vanhojen-metsien-kansalliset-kriteerit-lausuntokierrokselle 11.6.2024
[Haettu 13.1.2025]

13 Maaseudun Tulevaisuus (2023): ”Metsänomistajat vaativat vanhoista metsistä päätöstä, johon valtion rahat riittävät”. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/0874dfe7-2ada-4389-ae0b-7ff493a030f4 5.12.2023

[Haettu 28.12.2024]

14 Yle (2024): ”Uusi laskelma: vanhojen metsien hakkaaminen voi maksaa valtiolle enemmän kuin niiden suojelu”. https://yle.fi/a/74-20108749 3.9.2024
[Haettu 28.12.2024]

15 Suomen Luontopaneeli (2021): ”Luontopaneelin selvitys: EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet tarkoittavat merkittävää metsien lisäsuojelua Suomessa”. https://luontopaneeli.fi/ajankohtaista/luontopaneelin-selvitys-eun-biodiversiteettistrategian-tavoitteet-tarkoittavat-merkittavaa-metsien-lisasuojelua-suomessa/ 1.12.2021
[Haettu 14.1.2025]

16 Jukka Hoffren (2022): ”Edes 30 prosentin suojelutavoite ei riitä pelastamaan luonnon monimuotoisuutta”. https://stat.fi/tietotrendit/blogit/2022/luontokato-uhkaa-ihmiskuntaa-asiantuntijoiden-mukaan-edes-esitetty-30-prosentin-suojelutavoite-ei-riita 21.1.2022
[Haettu 14.1.2025]

17 Sitra (2022): ”Heikot signaalit 2022”. www.sitra.fi/julkaisut/heikot-signaalit-2022/#esipuhe

18 Yle (2023): ”Vanhat metsät ovat vähissä ja pirstaleina – sadat eliölajit vaarassa hävitä”. https://yle.fi/a/74-20034201 4.6.2023
[Haettu 14.1.2025]

19 Yle (2023): ”Vanhat metsät ovat vähissä ja pirstaleina – sadat eliölajit vaarassa hävitä”. https://yle.fi/a/74-20034201 4.6.2023
[Haettu 14.1.2025]

20 Yle (2024): ”Metsää kaadetaan koko ajan uhanalaisten lajien elinalueella – laitoimme raakkuhavainnot ja hakkuut samalle kartalle”. https://yle.fi/a/74-20109272 7.9.2024
[Haettu 14.1.2025]

21 Metsähallitus (2021): ”Metsälajien uhanalaisuuden kehitys ja syyt”. www.metsa.fi/wp-content/uploads/2021/12/Metsalajien-uhanalaisuuden-kehitys-ja-syyt_johtaja-Aino-Juslen_Luonnontieteellinen-keskusmuseo.pdf

22 Yle (2019): ”Hömötiainen on erittäin uhanalainen, koska se ei löydä hakatuista metsistä syötävää – Suomen linnuista iso osa on kokemassa saman kohtalon”. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/08/homotiainen-on-erittain-uhanalainen-koska-se-ei-loyda-hakatuista-metsista 8.3.2019
[Haettu 14.1.2025]

23 Suomen Luonto (2023): ”Luontokäytävät torjuvat luontokatoa ja ilmastonmuutosta kustannustehokkaasti”. https://suomenluonto.fi/artikkelit/luontokaytavat-mahdollistaisivat-lajien-suojelun-ja-ilmastonmuutoksen-torjumisen-nopeasti-ja-kustannustehokkaasti/ 23.8.2023
[Haettu 14.1.2025]

24 Yle (2024): ”Suomi joutuu ostamaan hiilinieluja muilta EU-mailta, ja luvassa on miljardilasku veronmaksajille”. https://yle.fi/a/74-20105267 26.8.2024
[Haettu 13.1.2025]

25 Yle (2024): ”Ilmastotavoitteille uusi jäätävä isku – hallituksen selvityksessä hahmotellaan onko tehtaita liikaa”. https://yle.fi/a/74-20128145 9.12.2024
[Haettu 28.12.2024]

26 Uef (2022): ”Vanha metsä on hiilinielu”. https://blogs.uef.fi/forest-issues/2022/12/04/vanha-metsa-on-hiilinielu/ 4.12.2022
[Haettu 14.1.2025]

27 New Scientist (2023): ”Underground fungi absorb up to a third of our fossil fuel emissions”. https://www.newscientist.com/article/2376827-underground-fungi-absorb-up-to-a-third-of-our-fossil-fuel-emissions/ 5.7.2023

[Haettu 20.1.2025]

28 Uef (2022): ”Vanha metsä on hiilinielu”. https://blogs.uef.fi/forest-issues/2022/12/04/vanha-metsa-on-hiilinielu/ 4.12.2022
[Haettu 14.1.2025]

29 Luonnonvarakeskus (2023): ”Maaperä tulee huomioida metsänhoito-ohjeita ja metsätalouden tukia uudistettaessa”. https://www.luke.fi/fi/uutiset/maapera-tulee-huomioida-metsanhoitoohjeita-ja-metsatalouden-tukia-uudistettaessa 23.2.2023
[Haettu 14.1.2025]

30 Suomen ympäristökeskus (2021): ”Puutuotteet hiilivarastona ja uusiutumattomien materiaalien korvaajina. Puurakentamisen lisäämisen vaikutukset kasvihuonekaasutaseisiin Suomessa vuoteen 2035 mennessä”. https://helda.helsinki.fi/items/0a3dad04-c613-4fd6-9b1c-7a0120501f42

31 Uef (2023): ”Paljonko meillä on hiilivelkaa?”. https://blogs.uef.fi/forest-issues/2023/12/04/paljonko-meilla-on-hiilivelkaa/ 4.12.2023
[Haettu 14.1.2025]

32 Yle (2025): ”Korkein hallinto-oikeus hylkäsi järjestöjen tekemän valituksen Orpon hallituksen ilmastotoimista”. https://yle.fi/a/74-20135421 8.1.2025
[Haettu 14.1.2025]

33 Luke (2025): ”Kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotiedot 2023: Metsät ovat kääntyneet päästölähteeksi, koska puuston nielu ei enää riitä kattamaan metsien maaperän päästöjä”. https://www.luke.fi/fi/uutiset/kasvihuonekaasuinventaarion-ennakkotiedot-2023-metsat-ovat-kaantyneet-paastolahteeksi-koska-puuston-nielu-ei-enaa-riita-kattamaan-metsien-maaperan-paastoja 15.1.2025
[Haettu 20.1.2025]