Archive for: elokuu, 2015

Tätien maailma

Teksti Arvi Perttu. Julkaistu Elonkehässä 2/2015. Ekologinen elämäntapa ja etnofuturismi ovat nykypäivänä muotia, mutta mitäpä se muuta olisi kuin kaipuuta menneeseen, jossa kumpaakin oli luonnostaan. Kun muistelen lapsuuttani, niin kaupunkielämää paljon värikkäämpinä nousevat mieleeni kesät maalla, Vienan Vuokkiniemellä, missä asuivat tätini ja serkkuni, ja missä isälläni oli metsäkämppä. Tätini Matro ja Nasto olivat leskiä. Matron […]

Valistuksen dialektiikka ja silvotut eläinruhot

Teksti Keijo Lakkala. Julkaistu Elonkehässä 1/2015. Johdanto Lihaa kulutetaan maailmassa valtavat määrät. Kaikki valistuneet ihmiset tietävät, että lihan tehotuotanto tuottaa ongelmia ekologiselle kestävyydelle. Metsiä, maapallon keuhkoja, joudutaan tuhoamaan laidunmaiden vuoksi, mikä on omiaan kiihdyttämään ilmastonmuutosta. Lihansyöjien hiilijalanjälki on väistämättä korkea. Lisäksi lihansyöntiin liittyvät ilmeiset eettiset ongelmansa. Voimmeko syödä eläimiä, jotka kykenevät tuntemaan ja tiedostamaan maailmaa, […]

Omavaraisuus ja autonomia: vapauden mahdollistamisesta

Teksti Jukka Ylisuvanto. Julkaistu Elonkehässä 4/2014. ”Toimiemme ja kiistelyittemme ensisijainen kohde olemme me itse. Olisi ylimielistä ajatella, että Gaia tarvitsee rukouksiamme tai parantavia hoitoja. Ihmiskunta itse on ajautunut tuhon partaalle eikä vain pelkän `sivilisaation selviytymisen´ vaan paljon perusteellisemmalla sydämen ja sielun tasolla. Me olemme vaarassa menettää sielumme. Emme tunnista omaa luontoamme, emmekä enää tiedä mitä […]

Kestävän kehityksen arkkiviholliset

Teksti Pasi Heikkurinen ja Toni Ruuska. Julkaistu Elonkehässä 3/2014. Kohta kolmenkymmen vuoden ajan politiikan, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen keskustelun piirissä ovat kuuluneet kestävän kehityksen kaiut. Kansainväliset neuvottelukierrokset ja sitoumukset ovat päättyneet vuosi toisensa jälkeen vaikutuksettomina. Tarvittavaa muutosta ei olla saatu aikaan, eikä se myöskään ole näköpiirissä. Päinvastoin, tutkimusten valossa näyttääkin siltä, että pahimmat skenaariot ilmastonmuutoksesta ovat […]

Luolasto – rauhanhäiritsijät maan ytimessä

Teksti Kristiina Anttila. Julkaistu Elonkehässä 2/2014. Laura Ruohosen käsikirjoittama ja ohjaama Luolasto -näytelmä sijoittuu luolaan, jonne aiotaan loppusijoittaa ydinjätettä. Positiva -yhtiön insinöörien tehdessä lujuuslaskelmiaan tutkii luolaa myös yksinäinen arkeologi, tavoitteenaan ymmärtää muinaista kultturiperintöä ja pelastaa se rakennushankkeelta. Paitsi esitys ydinjäteprojektista, on Luolasto myös rakkaustarina naisarkeologin ja luolan vartijan välillä. Molemmissa tarinoissa kuvastuvat suureelliset pyrkimykset, joiden […]

Romahduksen kuudes vaihe

Teksti Dmitry Orlov, suomennos Sirpa Elina Tulirinta. Julkaistu Elonkehässä 1/2014. Myönnän, viimeisimmässä kirjassani The Five Stages of Collapse – Survivor’s Toolkit (New Society Publishers, 2013, ks. Pasi Takkisen arvio Elonkehässä 4/13) katselin romahdusta ruusunpunaisten silmälasien läpi. Mutta mielestäni tämä on anteeksiannettavaa; ihmisluontoon kuuluu pyrkimys optimistisuuteen vaikka mikä olisi. Insinöörinä myös jatkuvasti etsin ratkaisuja ongelmiin. Ja […]

Takaisin estetiikan peruskysymyksiin

Teksti Göran Ekström. Julkaistu Elonkehässä 4/2013. Kauneudentaju ei ole syntynyt ihmisessä hänen luomansa taiteen kautta, vaan taide on syntynyt ihmisen kauneudentajun kautta. Tämä antaa meille oleellisen vihjeen, kun pohdimme kysymystä kauneuden olemuksesta. Missä kauneus on; kohteessa, katsovan silmässä vaiko tajunnassa, joka kohdetta tulkitsee? Kohteen ja tajunnan kohtaamisesta on kysymys, mutta silmä ja kaikki muut aistit […]

Haamusärkyä: huomioita viime vuosisadan metsäsuhteen heikkouksista

Teksti Pasi Takkinen & Tere Vadén. Julkaistu Elonkehässä 3/2013. Kokemus ihmistä suuremmasta ja lohdullisesta pyhyydestä liittyy länsisiperialaisella Suomenniemellä usein luontoon yleensä ja erityisesti metsään. Kokemus on monille tuttu, itsestäänselvä ja eräässä mielessä yleisesti hyväksyttykin. Silti sillä ei ole muotoa, joka olisi pystynyt merkittävällä tavalla estämään metsien tuhoutumista ja pyhyyden kokemuksen katoamista. Kuten esimerkiksi Ritva Kovalaisen […]

Ystävän sylissä, hänen korkeutensa hartioilla

Teksti Pertti Koskimies. Julkaistu Elonkehässä 2/2013. Kun ihmisen kehutaan ammoin astuneen uudelle ja entistä kehittyneemmälle asteelle, sanotaan hänen laskeutuneen puusta. Minusta tuo ajatus on pöhkö, sillä puussa ihminen on paljon viisaampi ja kaukonäköisempi kuin maassa. Tiedän sen yli 50 vuoden kokemuksella, jollaista ei ole 99,99 prosentilla ihmisistä. Se on yksi syy, miksi he ovat niin […]